Tilkkuliinin kätköt

Yllätyksellinen Pyhäranta

2010-08-30T21:15:00.003+03:00

Eräänä kauniina lauantaiaamuna (klo 14) lähdimme kohti Pyhärantaa kera Outilan ja Avecin. Tavoitteenamme oli 10 toinen toistaan hienompaa kätköä ja retki sujui yllättäen melko hyvin.

Aloitimme kiertueemme muistaakseni kätköltä Kirkko ja Meri. Valloittavan kaunis paikka. Kätkö sijoittuu Pyhärannan kirkon ja meren rannan väliin. Ranta oli jopa niin tyyni ja kaunis, että maltoimme pysähtyä hetkeksi heittelemään leipäkiviä, ennen kuin etsimme kätkön. Tähän kätköön olikin kätköilijöiden iloksi nähty paljon vaivaa. Oikein positiivinen yllätys ja suosittelen kätköä lämpimästi muillekin.

Jatkoimme retkeämme kahdella eri kätkösarjalla Pyhärannan Rant'tie ja Santtion metsätie. Ensimmäiseksi mainittu oli oikein onnistunut sarja ja yksi kätköistä oli taitavasti naamioitukin. Toiseksi mainittu sarja taas oli mielestäni vähemmän onnistunut. Purkit olivat vähän kummallisissa paikoissa ja ideoihin ei oltu kauheasti panostettu. No, sai siinä kuitenkin etsimisen ja löytämisen riemua kokea, kun osa purkeista oli pirun hyvässä piilossa :) Kummankaan sarjan bonuskätköjä ei haettu, kun ei me niitä kuitenkaan koskaan löydetä.

Seuraavaksimme yritimme suihkasta kätkölle Pyhärannan Rant'tie 4 - Hantla (kappas, sarjaan kuului siis enemmänkin purkkeja :D), mutta ajoimme niin kovaa ohi, ettei ehditty kääntyä. Päätettiin siis siirtyä purkille Vihitynmaan rinki, mutta ajettiin taas vahingossa liian kovaa ohi. Noh, onneksemme seuraava kätkö oli päättyvän tien päässä, joten viimeinen kätkömme reissulla oli Rihtniemen lintutorni.

Tutustihan lintutornikätköt ovat olleet vihollisiamme ja niistä löytyy yleensä noin 10%, mutta tällä kertaa lykästi. Tarpeeksi helppo kätkö, että mekin löydettiin se :D Mutta tämä kätköpaikka oli kyllä kaikin puolin erikoisen hieno.

Sattui hassusti sillä tavalla, että Outilan ajaessa ja minun istuessani kartturin penkillä (Outilan piirtämä kartta kädessä) Avec oli nukahtanut takapenkille. Kun saavuimme kätköpaikan parkkipaikalle, Outila hihkasi "Tuolla on Viikkari!" (Viking Linen laiva). No siitä kiljahduksesta Avec sitten heräsi ja säikähti varmaan pahanpäiväisesti, kun näki Outilan ja minun kirmaavan kohti laivaa. Ehdin siinä matkalla huutaa, että "Se mikään Viikkari voi olla!" niin kuin ei se sitten ollutkaan. Mutta oli se kyllä ihan PIRUN iso Finnlinesin botski. Avec oli vieläkin aivan unenpöpperössä ja sai suustaan "Mihin asti te oikein ajoitte?" :D En osannut oikein vastata, kun en tiennyt paikasta kuin koordinaatit ja Outilan kartan osoittaman paikan.

No, asia kuitenkin selvisi, kun vilkaisimme selkämme taakse. "Sotilasalue! Pääsy kielletty! Murr!". Sellainen kyltti siellä oli, joten Avec päätteli meidän olevan Reilassa, missä sitten olimmekin. Mutta takaisin vielä tähän paikan mielenkiintoisuuteen. Oli ihan tavattoman jännää katsella sitä laivaa, kun siitä kuului valtava koneiden ääni ja toisaalta kuului meren laineiden liplatus. Laiva oli ympäristöön nähden aivan suunnattoman suuri ja näytti siltä, että se olisi kulkenut todella lähellä rantaa. Jotenkin tosi upea yhdistelmä. Tuijottelimme ja kuvailimme laivaa jonkin tovin, kunnes maltoimme lähteä etsimään kätkön, joka löytyikin sitten mukavasti, kunhan olin ohjastanut meidät paikalle piikkipuskien läpi. Polku löytyi sitten kätköltä poistuessa...

Sitten tulikin jo kiire pizzalle! Nyt olisi kasassa 371 kätköä. Saapas nähdä, tuleeko 400 täyteen vielä tänä vuonna :) Pistän ehkä joskus kuvan siitä botskista, jos saan kuvat purettua puhelimesta.

Tilkkuliinin paluu

2010-07-31T22:58:00.002+03:00

Voi hyvää päivää sentään. Kesä kului täysin vailla kätköilyä, kunnes keksin, että "Hei, olispa taas kiva etsiä pari purnukkaa!". No, eikun Outila autoon ja metsästämään.

Ensimmäinen keikaus sujui luvattoman hyvin ja olo oli kuin milläkin kaikkivaltiaalla. Outilan kanssa löydettiin Raisiosta kolme purkkia: Sika-Kyöstin viimeinen ehtoo, Raisio Kätkösarja 3: Somersoja ja Raisio Kätkösarja 2: Kerttula. Tuosta Sika-Kyöstistä muuten sen verran, että oli hassua törmätä hänen tarinaansa, kun koko yläasteen ajan kutsuimme erästä poikaa Sika-Kyöstiksi. Ihan vaan noin niinku kiusallamme. No, se siitä. Ensimmäinen reissu sujui niin hyvin, että päätin lähteä metsälle ihan keskenäni uudemman kerran.

Toiselle retkelleni varasin mukaan viiden kätkön tiedot ja aloitin retken kätköltä Puronvarsilehto. Olipa vain upea paikka! Suorastaan niin upea, että kyllä siellä kannattikin kuluttaa tunti. Vaihdoin jokin tovi sitten puhelinta semmoiseen malliin, ettei siinä pyöri enää Geocaching live. Tästä syystä olin siis metsässä taas isäni 10 vuotta vanhan Garminin kanssa. Ja voi miten hauskaa sillä oli! Se ohjasi minua ihan vissisti yhteen tiettyyn paikkaan, vaan minäpä olin ovelampi ja vilkaisin netistä spoilerin. Spoilerin perusteella tiesin, että gepsi yrittää jallittaa. Siirryin etsimään kätköä laajemmalta alueelta ja hypin ja pompin puron yli sinne ja tänne.

Aloin katsella ympäristöä sillä silmällä, että missä maa näyttäisi siltä kuin kätköilijät olisivat sitä tallanneet. En onnistunut paikallistamaan tällaista kohtaa ja kun gepsikin näytti jo 30 metriä päätin antaa purnukan olla. Lähdin tallustelemaan takaisin päin ja ajattelin, että jos en paremmin tietäisi, niin tuossa ihan kätköilijöiden kuluttaman näköinen paikka. Ja siinä samassa purkki osui silmääni! Ei kirjaimellisesti. Vilkaisin gepsiä ja voisin vannoa, että se hymyili leveästi ja sanoi:"Kusetinpas sua!". Pyöreä nolla näkyi näytössä. Siinä samassa näytössä, jossa vielä sekunti sitten oli näkynyt 30 metriä. Mokoma turhake!

No, onnistumisestani johtuen olin niin iloisella tuulella, että vaikka aikaa kuluikin jo tunnin verran, päätin hakea vielä toisen kätkön. Suuntasin autoni keulan kohti kätköä Raisio kätkösarja 2: Pirilä. Nimestään huolimatta asuinseutu on varsin rauhallista. En ole ennen käynyt siellä, mut trust me on this one. Jätin nimittäin autoni avaimet auton oveen koko etsiskelyni ajaksi, eikä edes navigaattori ollut kelvannut kenellekään. Ja aikaa tähän kätköön sitten tuhrautuikin.

(HUOM! Jatko sisältää spoilerin! Surkean sellaisen!)

Ah-niin-luotettavan gepsini ohjastamana painelin siis metsään. Ja voi nyt sanonko mikä! Tunnin pyörin ympyrää ja heitin volttia "nollapisteen" ympärillä paarmojen kannustusten koko ajan kasvaessa. Ei löydy, niin ei löydy! Mikä siinä on, että kun laitetaan purkki keskelle metsää, niin pistetään vinkiksi "ei kiven alla...". Great! No hel***ti ku auttaakin paljon! Ja mitä teihin muihin kätköilijöihin tulee, niin miksi te silti olitte kääntäneet kaikki kiven aluset mullin mallin? Hä?

Kätköllä käynyt kollegani on kirjoittanut logeihin, että läheisessä puussa roikkuu muovikassissa sherrypullo. Sen minä kyllä löysin ja voin muuten sanoa, että meinasi mennä suurimpaan kiukkuun kurkusta alas tuo litku. Jonkinlaisen kotikasvatuksen saaneena päätin kuitenkin estää itseäni. Hemmetti, että ärsyttää vieläkin. Ette olisikaan varmaan arvanneet :D

No, tätä se kätköily sitten kaiketi oli. Joskus onnistaa, joskus ei. Tämän kätkön jälkeen painelin autolle nappaamaan ne avaimet ovesta ja lähdin viemään loppuja kolmea kätköpaperia saunan sytykkeeksi.

Ehkä sitten Outilan kanssa taas onnistaa paremmin.

(P.S. Opiskelijatovereideni iloksi julkaisin tämän tekstin ensin vahingossa opiskelublogissani :D)

Tilkkuliini pahoittelee

2010-02-17T20:38:00.003+02:00

Mitenkäs tämän nyt aloittaisi. Kokeillaan vaikka sellaista, että: Anteeks, anteeks, anteeks! Mitä suurimmat pahoitteluni, että en ole mukamas ehtinyt kirjoittamaan lähes puoleen vuoteen. Havahduin blogin ja armaiden lukijoideni läsnäoloon, kun jokin typerä botti (semmoinen nettiä kiertelevä otus) löysi blogini ja alkoi tunkea tänne kiinalaisia kommentteja. Nimeltään botti oli Dick, joten epäilen hänen kiinalaista alkuperäänsä.

Noh! Oli miten oli, latasin tänne uudenlaisen palikan, minkä kanssa kommentoiminen pitäisi olla hankalampaa tuollaisille automaattisille virityksille. Toivottavasti työkalu toimii kuitenkin teillä ihan oikeilla ihmisillä. ASIAAN! Sano mummo lumessa.

Syyskuun jälkeen olemme ehtineet Outilan kanssa tehdä paljon lisää typeryyksiä, mutta melko vähän ne ovat liittyneet kätköilyyn. Lähinnä on tullut koluttua Turun seutua pikku hiljaa läpi. Ehkä onnistuneimpiin reissuihin kuului vaativahko puukätkö keskellä liikenneympyrää. Liikkellä meitä oli kaiken kaikkiaan Outila, HupPuh, meikäläinen ja avec. Harvoin näkee moista tiimityötä. Minä punttaan, Outila ja HupPuh tekee kuninkaantuolin ja avec kiipeä. Tällä kertaa se potkaisi päähän vain HupPuhia. Ja kätkö oli logattu ennen kuin ympäristössä kukaan ehti tajuta mikä meihin iski.

Kysäisin hetki sitten Outilalta, mikä reissuistamme viime syksyn jälkeen olisi kirjoituksen arvoinen. Hän mainitsi retken, jonka toteutimme kaksi viikkoa sitten. Outila oli ratkaissut neljä mysteeriä valmiiksi ja tarkoituksena oli lähteä geokoiran kera näitä hakemaan. Pääsimme autolla Raisioon asti, kun Outila sanoi "Mä tarttisin kyllä uudet kengät", johon minä "No mennään sitten shoppailemaan". Koiruli porukoille hoitoon ja Myllyyn ostoksille. Minä tuhlasin reilut sata euroa, enkä uskalla edes ajatella, mitä Outila sai kulumaan.

Kallista tuo kätköily.

Tyhmyyksiä Outilan kanssa

2009-09-12T13:41:00.004+03:00

No niin. Eräänä kauniina perjantaina Outila ehdotti, että nyt pitää tehdä jotain tyhmää. Vähän yksinkertainen kun olen, niin suostuin oitis. Päätettiin lähteä lauantaiaamuna porukoitten asuntoautolla Kemiön suuntaan ja yöpyä jossakin matkan varrella. Kätköreissu osoittautuikin lopulta tavoitteisiin nähden varsin onnistuneeksi. Emme tainneet löytää puoliakaan kätköistä, löytyneet kätköt eivät olleet mistään kotoisin, eksyimme lopulta jonnekin huitsin nevadaan ja alkoi sataa vettä. Yhdessä vaiheessa asuntoauton pakki lakkasi toimimasta ja allekirjoittanut joutui ajelemaan herra ties minne talojen pihaan, kunnes Outila näytti mistä kana pissii ja pisti pakin toimimaan. Lopulta kello läheni puolta yötä ja olimme löytäneet päivän aikana ehkä viisi kätköä. Ärsytti ja väsytti, joten päätimme lähteä kotiin. Kotipihalla törmäsin vielä asuntoautolla rivariini ja kumpikin sai törmäyksessä hieman osumaa. Kertakaikkisen hieno reissu, tyhmää oli. Ehdottomasti jatkossakin kannattaa ottaa juuri ASUNTOAUTO tuollaiselle päiväreissulle metsäkätköille!

Joo, se oli sellanen reissu se. Sen sijaan viime viikolla tehtiin ehkä maailman hauskin reissu Outilan kanssa! Laitilasta Eurajoen suuntaan oli ilmestynyt uusi kätkösarja nimeltä Vanha ruumistie. Kun on kerran annettu noin houkutteleva nimikin, niin olihan sinne oitis päästävä :D Sarjaan kuuluu 12 kätköä, joista yksi on multi ja viimeinen mysteeri. Mysteeriä varten tulee kerätä koordinaatteja jokaiselta kätköltä.

Vanha ruumistie 1. - Vaimaro

Jos on annettu niinkin yksinkertainen tehtävä kuin: Kerää kaikilta kätköiltä koordinaatit! niin mitä tämä kaksikko tekee? No ei ainakaan muista ottaa niitä koordinaatteja ensimmäiseltä kätköltä :D Hyvin lähti liikkeelle. No, tuudittauduttiin Outilan kanssa siihen ajatukseen, että ei se haittaa, jos vaan yks puuttuu. Yeah right!

Vanha ruumistie 7. - Lutta

Kuten kaikki asiaan perehtyneet huomaavat, niin tämä ei ole se kätkösarjan multi. Vaan Outilapa olikin niin kuutamolla, että huijasi tämän olevan! Se on jännä, miten se sai jopa ajo-ohjeet sopimaan tähän kätköön vaikka ne oikeasti olivatkin vasta seuraavaan. On se näppärä! No voitte kuvitella kuinka hämmästyneitä oltiin kätkön luona etsiessämme ensimmäistä multiamme. "Tää vaikuttaa kyllä ihan tavalliselta kätköltä!" :D Ei luoja.

Vanha ruumistie 8. - Tommila

No niin ja tämä sitten oli se oikea multi. Selvittiin ensimmäisestä osuudesta kunnialla, mutta... Kätkön sivulla on annettu ajo-ohjeet seuraavalle kätkölle. Seuraavalle! No, hassua miten näppärä se Outila tosiaan on. Ajettiin niillä ohjeilla nimittäin tälle kätkölle! :D Ja löydettiin tosiaan vielä perille ja tämä kätkö muuten olikin mielenkiintoinen. Hassu paikka keskellä metsää, ihan kuin joku olisi tehnyt sinne kivitaideteoksen. Vieressä virtaa soliseva puro. Kaunista.

Vanha ruumistie 12. - Irjanne

Ja sitten se kätkösarjan paras osuus. Eli meillä jäi koordinaateista se ensimmäisen kätkön numero puuttumaan, mutta ajateltiin että ei se niin paljon voi haitata. Jostain syystä lähdettiin sitten lähinnä tuurilla ajelemaan suuntaan äx ja kuviteltiin, että ihan oikeasti löydettiin kätköpaikalle. Vanhaan ruumistiehen kuuluu tarina, joka etenee kätköltä kätkölle. Tarinassa kerrotaan Matista, joka lopulta haudataan mysteerikätkön kohdalle. No, jos kaverukset Outila ja Tilkkuliini olisivat vaivautuneet lukemaan tarinan, niin siinähän selkeästi kerrotaan, mistä kätkön löytää. Mutta ei! Kun mieluummin me lähdetään ajamaan reilut kymmenen kilometriä linnuntietä, tietä pisin 17 kilometriä väärään suuntaan! Päädyttiin niin kummalliseen paikkaa, että huh huh. Outila laukaisi "kätköpaikalla" kuolemattoman: "No jo on Matille hautapaikka löydetty!" Olin laskea alleni välittömästi. Ei ollu Matin hauta siellä, ei...

No, löydettiin toki tästäkin kommeluksesta positiivisia piirteitä. Ajellessamme väärälle kätköpaikalle kuljimme Panelia-nimisen kylän läpi. Ja siinäpä oli valloittava paikka! Oikeasti mielenkiintoisia rakennuksia toinen toisensa vieressä. Aivan upea paikka. Ei ollut mitään tietoa tällaisesta mestasta ennen tätä sekaannusta.

Outila varmaan nirhaa minut, kun kerron vielä viimeisen niitin tästä retkestä. Kun kerran emme löytäneet Matin hautapaikkaa sieltä korvesta, niin pysähdyimme summan mutikassa matkan varrella paikalle nimeltä Kuninkaan hauta. Paikka on siis vanha muinaishauta. Ja mitä järkeilee tämä kaksikko? "Tämä saattaisi kyllä olla hyvä hautapaikka Matille, etsitäänpä täältä." Ei herran jumala mitä tyhmyyksiä! No juu, ei ollu kätkö sielläkään. Vinkkinä tosin seudun kätköilijöille, että se olisi ehdottomasti kätkön arvoinen paikka :D

Sen pituinen se.

Kuvatuksia Lontoosta

2009-08-10T11:42:00.006+03:00

No niin. Tässä siis kuvia Lontoon kätköreissulta. Bloggaus aiheesta löytyy alta tai täältä.

Tässä ekaksi yleistä fiilistelyä puistosta.

Lisää yleistä fiilistelyä puistosta.

Joutsenlammen joutsen hyvää päivää.

Matkalla kohti toista kätköä. Jos oikein tosi, tosi, tosi tarkkaan katsoo, niin kätköpaikka näkyy kuvassa keskellä. Tommonen pömpeli, jota ympäröi rautainen aita.

Lammen lähistöltä. Valtavan kaunis ilta. Tahtoo takaisin! :)

Terveisiä Lontoosta!

2009-08-10T11:07:00.002+03:00

No niin! Nyt on sitten läntinenkin pallonpuolisko vallattu. Käväistiin avecin kanssa viiden päivän retkellä Lontoossa ja yksi ilta pyhitettiin kätköilylle. Yövyimme aivan Hyde Parkin vieressä, joten valittiin kätköt puiston läheisyydestä. Pari tuntia aikaa ja neljä kätköä.

Wild West(end)

Tämä oli kätköistä ehdottomasti helpoin ja mukavin logata. Hyde Parkissa vaeltaa koko ajan kansaa ees sun taas, joten koko ajan täytyy olla varuillaan, ettei kukaan näe. Englannissa ylipäätään näkee poliiseja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, joten jos eksyy näille leveysasteille, kannattaa olla selitys valmiina, että mitä oikein on puuhaamassa. Me emme onneksi joutuneet selittelemään kenellekään.

Kätkö oli siis helppo ja mukava siksi, että se oli sijoitettu ison puun taakse siten, ettei se näkynyt kävelytielle. Vielä kun meikäläinen leikki Joutsenlammen joutsenta ja avec oli samalla kuvailevinaan, niin nimi oli logipaperissa ennen kuin puussa hyppivät oravatkaan tajusi mitä oli tapahtunut. Ja oravia siellä muuten riitti :D

Pull up A Deck Chair

Lontoolaisilla kätköillä on kyllä hassuja nimiä. Tämänkään kätkön nimeä en osaa millään yhdistää varsinaiseen kätköön. Mutta olipa kätköpaikka! Aivan vieressä on valtavan kaunis lampi, joka tietysti osaltaan hankaloitti kätkön loggaamista, koska lammelle oli keräntyynyt muutama tuhat muukin ihminen viettämään kesäpäivää. Aivan kätköpaikan vieressä oli vielä nuorisojoukko maistelemassa olusiaan, joten tällä kätköllä vaadittiin jo vähän oveluutta.

Kätkö oli jemmattu rautaisen aidan pulttiin, joka oli helppo arvata kätkökuvauksesta. Ei tarvinnut kuin etsiä oikea pultti ja huomata, että sehän on tietysti aivan juopottelevan nuorisojoukon edessä. Armas avec oli ritarillisella tuulella ja tarjoutui sitomaan kengännauhojaan. Kotvasen kuluttua logipaperi ojennettiinkin minulle. Puistossa oli sadellut ja kätköpaperi oli yhtä mössöä. Piti siis lisätä oma paperi vanhan ympärille. Kätkön palauttaminen olikin sitten vaikeampi juttu, mutta sain avecin vakuutettua, että kengät voi ihan hyvin sitoa vielä toisenkin kerran :P

Play in the Park

Tämän kätkön nimessä on sentään jokin järki, kun kätkö sijaitsee leikkikentän aidan liepeillä. Arvasin kyllä jo kaukaa, missä kätkö voi olla ja hilpasin mestoille tarkastelemaan paikkaa. Aikani paikkaa tuijoteltuani avec tuli viereen hihkumaan "Etkö sä nyt nää missä se on!?" Ja kieltämättä, siinähän se oli koko ajan ollut silmieni edessä. Ilmeisesti kätköpurkki oli pudonnut ja lojui pensaassa valtoimenaan. Kirjailimme nimet kätköön ja avec sai hoitaa palautuksen jo tutuksi tulleeseen "Joutsenlampi tyyliin".

Kolme löytämästämme kätköstä oli nanoja joiden logipaperit oli survottu niin piukkaan purnukkaan, ettei niitä kaikkia saanut ulos ollenkaan. Näillä leveyspiireillä tämä ilmeisesti on kovinkin yleistä, joten kannattaa pitää aina pientä paperinpalaa mukana, jotta voi tarpeen vaatiessa lisätä oman palansa purnukkaan, jos aito ei tahdo tulla purkista ulos. Itse reviskelin purkkeihin kätkökarttoja :D

Forsythia

Tämä oli illan viimeinen kätkö ja tämän kanssa meinasikin sitten tulla kiire. Olimme jo kertaalleen poistuneet puistosta kaupassa käymään ja olimme palaamassa hotellille. Avec höpötti koko ajan vieressä, että "Koska se puisto menikään kiinni" ja "Ehditäänkö me vielä sinne puistoon". Allekirjoittanut oli menettää hermonsa, kun juurihan me sieltä puistosta tulimme. Viimein, kun avec muisti mainita, että se neljäskin kätkö on vielä puiston puolella, niin minäkin äkillisesti huolestuin puiston aukioloajoista :D No olisi heti sanonut, että kätkö on puistossa! Minä oli katsonut kartasta, että se on kadun puolella matkallamme takaisin hotelliin.

Noh, tässä kohtaa tuli siis kiire. Puisto sulkeutuu aina auringonlaskun aikaan ja tässä tapauksessa meillä oli noin 20 minuuttia aikaa jäljellä. Mars kätkön luo ja etsimään. Lähes 10 vuotta vanha gepsini ohjasi meidät aivan kohdille ja olin heti varma, mistä kätkön löytäisin. Eikun maahan pyörimään ja puistonpenkkiä tutkimaan. Ahdistus vähän kasvoi, kun kätkö ei löytynytkään. Lähdin haihattelemaan pisin penkin ympäristöä, kun avec hihkuu "Täällä se on!" Thank good se on niin paljon säntillisempi ja tarkempi kuin minä. Siellähän se kätkö oli, mistä olin jo kertaalleen katsonut.

Tietenkin tämä kätkö oli vielä sellainen nano, jonka logikirja ei suostunut ulos purkistaan. Äkkiä repäsemään pala kätkökarttaa, nimet paperiin, paperi purkkiin ja purkki takaisin, kunhan tuli sopiva tauko ihmisvirrassa. Ehdimme juuri ajoissa, sillä samalla kun kävelimme puiston portteja kohti, poliisit, jotka tyhjensivät puistoa tulivat jo meitä vastaan. Huh heijaa!

Vaan olipa taas mukavaa. Voin lämpimästi suositella Lontoossa kätköilyä muillekin. Itse emme uskaltaneet hakea kaikkein vilkkaimmin liikennöidyistä pakoista, koska niissä pyörii niin paljon poliiseja. Ja Lontoossa oli sekin hyvä puoli, että aina kun nälkä yllätti, niin jokaisesta ravintolasta sai aivan pirun hyvää palvelua! Sellaista palvelua ei saa Suomesta mistään. Jotta sellaista. Nyt tuli niin pitkä bloggaus, että pistän kuvat erilliseen kirjoitukseen. Kuullaan taas!

Hiljaseloa

2009-07-22T10:21:00.002+03:00

Tervehdys!

On vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä bloggauksesta. Syynä lähinnä se, että ei ole kauheasti tullut käytyä kätköillä. Vaan ehdittiinpä tuossa sentään käväistä Naantalissa iltakätköillä. Valittiin kaikista kauniista kesäpäivistä se oikein sateinen ja lähdettiin tarpomaan soiseen maastoon. This is the way we do it in Finland!

Linnavuoren Kolo

Ihan ensimmäiseksi kiivettiin pirun korkealle kalliolle ihastelemaan maisemia. Testailin samalla tuota Nokia 6220 Classicia kätköilykäytössä. No eihän siitä mitään tullut, ainakaan noin korvessa. Pitää ottaa vielä uusintakokeilu jossain hieman vähempi-metsäisessä paikassa. Äkkiseltään voin kyllä sanoa, että ei siitä gepsiksi minulle ole. Kätkö oli niin peruskauraa kuin vain olla voi. Onneksi oli salmiakkia eväänä, niin mieli pysyi korkealla :P Kukkulalta laskeutuminen olikin sitten hankalampi juttu, koska eihän me tietenkään polkua voitu käyttää :D

Koukkunokka ja Räpyläjalka

En nyt muista kumpi näistä oli kumpi, mutta toinen oli sijoitettu keskelle suota. Siinä kastui sukka jos toinenkin ja Outila oli saada slaagin kätkön nähtyään. En viitsi spoilata iloa tulevilta kävijöiltä, mutta ihan hauskanen toteutus. Varmaan juurikin tuosta toteutustavasta johtuen kätkö on pitänyt sijoittaa niin piiloon, siis keskelle suota, ettei jästit pääse tuhoamaan sitä. Toinenkin kätkö oli jemmattu keskelle kaislikkoa, mutta ei se kenkien kastuminen enää siinä vaiheessa haitannut, kun ne kerran oli jo märät.

Ankkurikivi

Tämä nyt taas kuuluu kätköihin, jotka olisi voinut vaikka jättää toteuttamatta. On kyllä niiiiiiin peruspurkki in the middle of nowhere, että huh huh. Voisimme kaikki ottaa tästä kätköstä opiksi, että jos olet kirjoittamassa kätkökuvaukseen "Tämä ihan vaan "ahaa- elämys"kätkö.." ja "oli siis "täydellinen" extempore kätkö." niin ole hyvä, ja jätä kätkö julkaisematta. Sen eväsrasian voi hyvin säilyttää ja ottaa sitten käyttöön, kun tulee mieleen jokin kätköpaikka, jossa olisi edes jotain ideaa. Ärrimurri!

No, ehkä meitä on jokaiseen junaan, joten edustakoot tuo nyt vain omaa mielipidettäni. Kyseinen kätköilijä on piilottanut melkoisen määrän purnukoita, joten kaipa sinne sitten välillä eksyy mukaan vähän sutta ja sekundaakin.

Mitenkähän muiden kätköilijöiden kesä on sujunut?

Retki Porin perukoille

2009-06-03T18:36:00.002+03:00

Tervehdys! Viime viikonloppuna kieppastiin Poriin asti kätköjä hakemaan. Käytiin samalla testaamassa Yyterin hiekkaranta. Sen verran mukavaa oli helteessä makoilla Yyterin sannoilla, että täytyy ehkä tehdä vielä toinenkin retki :)

Kaikki retken purnukat ja piilot oli vähän liiankin helppoja. Ei tarvinnut kuin ohjata itsensä oikeille mestoille ja purkki pilkotti jo piilostaan. Mutta täytynee syyttä kyllä ihan itseään, kun on niin helppoja kätköjä mennyt valitsemaan :D Otetaanpas pari esimerkkiä.

Porin pieneläinhautausmaa - Pet cemetery of Pori

Tämä oli kyllä kaunis kätköpaikka. Hautuumaalla kävi meidän käyntimme aikana kolme pariskuntaa tuomassa kukkia lemmikkiensä haudoilla. Rauhallinen ja söpö paikka. Itse kätkö sen sijaan oli sitä luokkaa, että tällaisen kätkön kun on nähnyt kerran, ne tunnistaa jatkossa aina saman tien. No, siitäkään ei voi kätköttäjää syyttää :D Ihastuttava paikka enikeis.

Merikappelin Muistomerkki

Tämä purnukka taas oli niin näkyvällä paikalla, että ihme kun on saanut olla paikallaan. Paikka ehdottomasti on kätkön arvoinen. Jotenkin siellä pystyi kuvittelemaan sen vanhan kappelin ja ihmiset, jotka sitä on käyttäneet. Tästäkin paikasta pitää sanoa, että olipa söpö :D

~~S/43~~

No, niin. Tuo kätkö onkin sitten tällä hetkellä hyllyllä ja kerron myöhemmin miksi. Tämä kätkö aiheutti tällä retkellä eniten haastetta, koska paikalla oli reilut toistakymmentä jästiä ihan vieressä. Onneksi vieressä on muistomerkki ja paljon muutakin pällisteltävää, jota voi kuvailla tai katsella ihan muuten vaan. Tarpeeksi kauan kun odotti, niin tuliva sopiva väli, jotta purnukan sai poimittua rauhassa. Vielä kun meni kauemmas kirjoittelemaan loggauksen, niin kukaan ei huomannut mitään. Nasta mesta.

Reposaaren kirkko - The church of Reposaari

Tällä kätköllä taas oli käynyt jästejä. Purkki kyllä oli paikallaan, mutta edellinen kävijä oli keräillyt sen sisukset maastosta ja nyttenkin paikalla oli lasinsiruja. Kätkön naamiointi on sen verran paljastava, etten kyllä ihmettele, jos ja kun pojankoltiaiset sen ovat löytäneet. Olivatpa vielä piirtäneet hienoja kuviakin logivihkoon. Kirkko sinänsä oli käymisen arvoinen. Reposaari oli kyllä kummallinen paikka. Kummallisia taloja ja kummallisia ihmisiä. Ihan kuin olisi hypännyt historiassa pari vuosikymmentä taakse päin. No, sellasta se joskus on.

Retki siis sinänsä sujui ihan hyvin, mikä on jo ehkä ihme, mutta takaisin tullessa huomasin, että se perhanan purkki S/43 -kätköltä oli jäänyt käsilaukkuuni! Siksi se siis on hyllyllä. Pistin kyllä sen jo eilen postissa menemään kätkön omistajalle, mutta ottaa varmasti aikansa ennen kuin purkki on taas haettavissa. Sori, sori, sori! Arvoisille lukijoille voin kertoa vinkkinä, että jos ajatuksenkulku juoksee seuraavanlaisesti, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa mitä on tekemässä:

"Mä meen loggaamaan tän kätkön tonne kauemmas. Jaa mutta onpa hieno muistomerkki. Pistänpä kätkön hetkeksi laukkuuni. Ihan varmasti kyllä unohdan sen sinne. Oi kun kivan näköinen miina!"

...ja niin siinä sitten kävi. No, kätkönomistaja oli ymmärtäväinen ja kukaan ei tällä kertaa loukkaantunut, joten no hätä! :D

Trademark Outilan Kartta

2009-05-17T00:01:00.005+03:00

Jaahas. Vappukätköjen päivitys saa nyt luvan jäädä. Nyt alkaa tarina retkestä, josta Outila yritti tehdä mahdollisimman hankalan!

Aivan ensimmäiseksi palaan tämän postauksen otsikkoon. Määritelkäämme kriteerit Outilan Kartalle:

1. Kartta tulee ehdottomasti piirtää käsin.
2. Kartassa ei saa olla merkittynä mittakaavaa.
3. Kartan välimatkoja ei saa myöskään suhteuttaa.
4. Jos karttaan kirjataan katujen ja teiden nimiä, ne pitää kirjoittaa väärin. Vain mielikuvitus rajana.
5. Jos mahdollista, parkkipaikkaa ei merkitä karttaan. Tämä helpottaisi turhaan retkeä.
6. Korkeuskäyrät? Mitä ne on?
7. Polkuja emme käytä, joten niitä on myöskään turha piirtää.

Noin. Alkuasetelma on yleensä tuollainen. Ja tuolla tavalla me ollaan hyvinkin usein jopa selvitty! Mutta tällä kertaa Outila ylitti itsensä. Täytyy sanoa, että tällaista en olisi kyllä itse ikinä keksinyt. On se niin kekseliäs se Outila. Nimittäin tällä kertaa lähdimme metsästämään neljää kätköä, jotka Outila merkkasi numerojärjestyksessä Outilan Karttaan. Kaunis ajatus, ei käy kieltämän, mutta kun gepsiin Outila kirjasikin kätköt eri järjestyksessä. Arvatkaapa kuinka kauan kesti huomata tämä?

"Aika hassua, että tää näyttää niinku numero 4 olis kauimpana vaikka me ollaan kartalla ihan vieressä. Aika jännä."

Aina kun onnistuttiin löytämään jokin kätkö, sai purkkia avatessaan jännittää, että mikäköhän kätkön nimi on oikeasti kyseessä. Että jos kaipaatte haasteita kätköreissuillenne, niin suosittelen lämpimästi Outilan taktiikkaa. Kätköt numerojärjestykseen ja numerot kartalle, sen jälkeen koordinaatit gepsiin täysin random-numeroilla. Terve! :D

Ja kyseessähän oli siis Kallavuori-kätkösarja Nousiaisissa. Kertakaikkisen upeat mestat. Lisäilen kuvia myöhemmin. Ja nämä kaksi kätköä siis jopa löysimme: Kallavuori - kolmio ja Kallavuori - vuori. Kätköistä noin yleisesti ottaen kommenttina sen verran, että niitä oli vähän hankala lähestyä. Saattaa tietysti olla, että joku järkevä polku olisi johdattanut kätköilijät purkilta toiselle, mutta ei me vaan sellasta kyllä löydetty. Mikä ei kyllä ole kovin epätavallista :D Kannattaa siis varata reippaasti aikaa, jos meinaa napata kaikki neljä kätköä samalla reissulla. Varsinkin, jos lähtee matkaan Outilan kanssa :D

Takaisin autolle päin kävellessä Outila oli aiheuttaa minulle vielä sydänkohtauksen. Nousiaisissa oli ihanan rauhallista ja luonnossa kuului vaan linnun viserrys. Kävelimme autotien reunaa ja ohi sattui juuri kulkemaan auto. Kiinnitin hetkeksi huomioni autoon ja kun palautin katseeni takaisin eteenpäin, Outila osoitti jalkoihini, jossa olikin käärme! Hui s**tana mä säikähdin! Hyppäsin noin metrin verran ilmaan, kiljahdin oikein kuuluvasti ja toimintani muistutti Outilan mielestä kurkipotkua. Outikin siinä tohinassa taisi jo sen verran pelästyä, että ymmärsi ainakin väistää pois alta. Palasin tarkastamaan episodin aiheuttaneen elikon, mutta se olikin jo kuollut ressukka. Hysteerisen naurukohtauksen saattamina palasimme autolle. Ei ollenkaan paska reissu, kun ottaa huomioon kaiken sen vaivan, mitä Outila tämän eteen näki :D

Vappukätköt!

2009-05-06T22:21:00.004+03:00

Morjes!Vappuna joku sai näin hienon pallon ja se joku EN ollut MINÄ!

Täytyy kyllä sanoa, että ikinä ei ole ollut näin hankalaa miettiä, mitä kätköreissusta kirjoittaisi, mutta kerrotaan nyt sitten se, mitä siitä muistetaan :D

Katolinen kirkko ja luostari

Virallisen lakituksen jälkeen lähdimme vapunaattona köpöttelemään kätköille. Sitä en osaa sanoa, miksi näin tapahtui, mutta ainakin se oli viisaampaa tehdä jo tässä vaiheessa, kuten voimme päätellä vapunpäivän kätköistä...

HupPuh ystävineen oli käynyt tällä kätköllä jo pariin otteeseen tsekkailemassa mestat. Valitettavasti he eivät olleet löytäneet purnukkaa, joten nyt paikan päälle lähdettiin isommalla joukolla. HupPuh oli varustautunut lisäksi kuoharipullolla, jota virittäytyi heti paikallemme saavuttua availemaan varmana löydöstämme.

Hetken aikaa ihan vain tapojamme kunniottaaksemme pyörimme ympyrää ja aiheutimme hämmästystä kanssaihmisissä kopeiloimalla talon seiniä, rännejä, puita, kukkapuskia ja kaikkea mahdollista, kyllä te tiedätte miten se menee. Lähdin tarkastelemaan jo kerran katsottuja mestoja, kun purkki sattumalta osui silmääni. Yritin lähestyä HupPuhia, Outilaa ja muita paljastamatta kätkön löytyneen, mutta kyllä sen kuulemma naamasta näki, että purnukka oli löytynyt :)

Skumppa auki (ja alas!) ja matka jatkuu.

Apteekkimuseo

Tämä olikin vähän helpompi tapaus. Kätkökuvauksessa lukee jotakin tyyliin "se toinen ilmiselvä paikka", minkä vuoksi oli kauhean kätevää, että oli useampi etsijä, kun toinen meistä sen sitten löysi. Vaikka purkki on näin keskustassa, niin ihme ja kyllä vappuna sai etsiä purkkia täysin rauhassa!

Rouvasväen rukoushuone

Tämä on kummallinen kätkö. HupPuh tovereineen on tätä kaiketi aiemminkin etsinyt, eikä ole sitä löytänyt. Vappunakaan viiden etsijän voimin ei ollut toivoakaan saada purnukkaa käsiinsä. Kätköpaikka on melko kummallinen, sillä siellä ei ole montaakaan vaihtoehtoa sen kokoiselle purnukalla. Ja vaikka katsoo kaikki mahdolliset paikat, niin purnukka ei ota löytyäkseen.
Vappuna kätköilemisessä oli tietysti se hyvä puoli, että vaikka teki Turun keskustassa jotakin tuollaista, niin haalarit jalassa maassa möyrivää ihmistä ei ihmettele kukaan! :D

Palataanpas niihin vappupäivän kätköihin vielä myöhemmin, vaikka epäilenkin, että siitä kirjoituksesta saattaakin tulla melkoisen lyhyt..

Hämptonin Karhupatsas

2009-05-04T15:48:00.006+03:00

Tervens! Ei nyt millään jaksa raportoida ihan jokaikistä Hämeenlinnan kätköä, koska nyt pitää päästä kertomaan Vappukätköistä! Yksi kätkömesta oli Hämptonissa kuitenkin yli muiden.

Bearcave

Ajomatka Aulangolle sujui ihan tosi hienosti. Meinasin saada kävellä, kun nalkutin avecin ajotavoista koko matkan. Olisikohan se nalkuttaminen muuten loppunut, jos olisin joutunut kävelemään? Miettimisen arvoinen taktiikka avecille.

No niin! Miksi minä aina eksyn aiheesta näin helposti? Eli Aulangon luonnonpuistoon ajeltiin ja tähtäimenä kaunis kansallismaisema. Luonnonpuistossa sijaitsevaa näkötornia oli vähän liiankin helppo lähestyä. Ei tarvinnut kiipustaa kuin pieni mäki ylös ja oli jo näköalapaikalla. Upea mesta!!
Ja kuulemani mukaan kukkulalta löytyvän näkötornin on jonkin sortin prinssi joskus rakennuttanut rakkalleen. Oman tornin! Übersuloista. Ja torni oli siis jotakuinkin seuraavanlainen:Itse kätkö sitten ei _tietystikään_ ollut siellä kukkulalla, koska se olisi ollut aivan liian helppoa. Jos kätkö olisi ollut kukkulan päällä, ei olisi saanut ollenkaan kiipustaa satoja rappusia toiselle puolen mäennyppylää voidakseen kiivetä ne myös ylös! :D

No, onneksi se nyt kuitenkin oli sitten melkoisen nasta mesta. Jos aivan oikein ymmärsin reitin voi kyllä kiertää myös ympäri, jotta ei tarvitse kiivetä portaita ylös, mutta kuka hullu tässä nyt mitään kauheeta vaellusreittiä haluaisi lähteä kävelemään!? Liikuntaa! No way! :P Alla vielä kuva patsaista kätkön lähettyviltä.Niin ja itse kätkö siis oli kyllä pelkkä peruspurkki, mutta eihän kaikessa voi onnistua :) Ja kuva tahi teksti ei muuten sitten kumpainenkaan sisällä spoilereita ellei satu olemaan _vielä_ surkempi lukemaan karttaa kuin minä. Ja ensi kerralla (heti kun kyllästyn taas kirjoittamaan opparia :P) niihin Vappukätköihin! Voi pojat...

Hämeenlinnan retki

2009-04-28T21:30:00.008+03:00

Hyvää iltaa rakkaat kollegat ja muut lukijat!

Tempaistiin avecin kanssa viikonloppuna retki Hämeenlinnaan. Kruisailtiin paikan päälle autolla, joten poimittiin kätköjä jo matkan varrelta. Kokonaisuutena reissu oli ihan onnistunut, löytöprosenttikin taisi olla avecin kanssa tehdyistä muista retkistä poiketen jopa 58%! On se hurja...

Murskan uimala

Tämä kätkö osui ensimmäiseksi reittimme varrelle. Avec oli sen verran iskussa, että bongasi kätkön hetimiten, juuri kun minä olin ehtinyt kiivetä jonnekin aidan väärälle puolen uhmaamaan henkeäni. Kesäisin varmaan melko hauska mesta ja kyltitkin näyttivät olevan kaikin puolin kohdallaan :PYksi kissa sinne oli kuitenkin päässyt livahtamaan :P (Mut oikeesti, KUKA tuo kissoja uimarannalle!?)

Tanssin Taikaa - Leimukallio

Tämä taas oli sellainen helppo ja mälsä kätkö. Parasta kätkössä oli se, että sen vuoksi sai luvan pysähtyä eikä tarvinnut istua tylsistyneenä autossa. Vähän mitäänsanomaton maisema, tylsä rämpimismaasto ja niin pois päin. No, samapa tuo. Taas ollaan yhtä purkkia lähempänä kolmeasataa :D

Iso Hunnari

Tämä oli menomatkan viimeinen kätkö, koska alkoi tulla kiire hotellille. Iso Hunnari osoittautui melkoiseksi kukkulaksi, jonne kiipustaminen sai hengen lähes salpaantumaan. Tällä kertaa pumppu ei meinannut pysähtyä kauniista maisemista, vaan ihan vaan huonosta kunnosta :D Purkki löytyi hyvin ja saatiin hämmästellä lokikirjaa, mihin viisas nuoriso oli käynyt kirjaamassa mielipiteitään maailmanmenosta. Olivat käyttäneet hienosti kaikki v-sanoja ja sen sellaisia. Hämmästyttävää tuossa oli se, että kätkö sai silti olla paikallaan. Ettei sentään mitään täystampiota mokomat koltiaiset kuitenkaan olleet.

No enikeis. Siitä kukkulasta siis vielä sen verran, että Suomessa on jotenkin tottunut siihen, että jos jaksaa kiivetä edes vähän korkeammalle kukkulalle, niin näkymät on yleensä tosi upeat tai jos nyt ei aivan tajunnanräjäyttävät, niin ainakin nyt "ihan nätit". Täällä oli kuitenkin jotenkin onnistuttu pilaamaan hieno maisema kaiken maailman ABC-asemilla ja Autokeitailla. Kertokaapa muuten minulle, että miksi niitä asemia pitää olla kaksi siinä vierekkäin? "Mennään tohon toiseen, kun siinä on jätskikiska!" on toistaiseksi ainut ero, minkä minä näistä kahdesta hirvityksestä huomasin. Fine! Toisesta saa Plussaa ja toisesta Bonusta, mutta kuvitteleeko joku, että niistä kaikenmaailman plussapallobonuspisteistä on oikeasti mitään hyötyä kenellekään? Huijausta kaikki tyynni! Vaatikaa ihmiset palvelua eikä mitään helvatan palloja! Katsokaa nyt itse.
Ärri murri!

Matemaattinen biologinen perusrakenne

Menomatka sujui siis todella hienosti, kaikki kolme etsittyä kätköä löytyi. Hih hih... Tiedätte varmaan mitä seuraavaksi tapahtuu :D Lähdettiin aamusella köpöttelemään hotellilta Hämeen linnaan ja poimittiin matkan varrelta muutama kätkö. Tai lähinnä yritettiin.

Ensimmäinen oli helppo löytää. Gepsin kanssa suurin piirtein nollapisteeseen, katse ylös ja purnukka oli siinä. Oli ja pysyi. Edes avecin kyvyt eivät riittäneet sitä noukkimaan ilman apuvälinettä. Meni sälli hetkeksi ihan hämilleen :D

N-ryhmä - #5

Tämä olikin sitten jo niin mahdoton, että tätä ei edes löydetty. Nyt jälkikäteen, kun asiaa mietin, niin en tiedä mitä siinä tilanteessa tapahtui, mutta hetken päästä meillä oli jäätelöt kädessä eikä purkista tietoakaan. En pysty selittämään, ehkä se oli se helle :D

Linnanpuisto

Tämä kätkö onkin sitten käytännössä jo ihan linnan pihalla. Lisätkäämme tämäkin kätkö sarjaan "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?". Ei vaan löydetty. Prkl. No, ei meillä olisi ollut edes kynää mukana sen loggaamiseen, joten leikitään, että jätettiin etsiminen ihan tahallaan ensi kertaan :P

Ei ollu kätkö, ei...
Mut linna oli! Magee mesta. Kandee käydä köpöttelemässä sisäpihan läpi, jos sattuu huudeille tallustelemaan.

Statistiikka tähän mennessä siis fifty-fifty. Nyt saatte jännittää jonkin tovin, ennen kuin kirjailen ylös loppuretken tapahtumat. Kuulemisiin!

Yhyhyyy!!

2009-04-14T15:37:00.004+03:00

Mulle kävi TAAS näin! Penteleen pentele sentään. Tyynen rauhallisesti vietän saaristossa pääsiäistä kiroten läheisten kätköjen puutetta. Parisen viikkoa sitten yritettiin lähintä löytämätöntä kätköä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun siellä metsässä asuu vähintään karhu. No, tuo nyt ei taas liittynyt mitenkään itse asiaan.

Korppooseen ilmestyi sunnuntaina 3 (KOLME!) uutta kätköä ja minä (IDIOOTTI) en taaskaan huomannut mitään! Hyvä kun en nukkunut kätköjen päällä! Siitä olisi voinut kättään ojentamalla napsia kolme FTF:ia, eikä olisi edes tullut kiire. Vaikka olisi RYÖMINYT niin olisi ollut ensimmäisenä paikalla. Vaikka olisi antanut avecin johdattaa, niin SILTI olisi ollut ekana mestoilla. Prkl!

Ehdin juuri kirota asiaa avecille tekstiviestitse ennen kuin ryntäsin tänne kertomaan. Mistä vetoa, että vastaus kuuluu: "No mut sehän on kiva! Voidaan sit hakea ne ensi kerralla yhdessä." Mutkueiseoosamaasia!!!

Skarppina nyt!

Blogi ajan tasalle mars!

2009-04-07T22:13:00.006+03:00

Tittidii! Ihan vain lukijoita jännityksessä pitääkseni, pidin tällaista luovaa taukoa kirjoittamisesta :P Fine, laiskuus iski! :D Mutta nyt kirjoitan asiaa, ja sitä on tällä kertaa paljon. Olkaatten hyvät.

Standing Duck ja Phillipp-Hof

Bratislavasta palasimme vielä takaisin Wieniin, josta kävin nappaamassa vielä pari kätköä. Sain jälleen kerran houkuteltua mukaani hyväuskoisen luokkatoverin, josta olikin melkoisesti apua. Wienissä sateli lähes tauotta, joten nappasimme hotellilta (5 tähden!!) sateenkepit kainaloon ja paineltiin menemään.
The Ring Hotel - mii lav it!

Jes. Sateenvarjon lisäksi otin toki mukaani gepsin ja kartan, kartta nyt vain sattui olemaan Bratislavan. Näillä kartanlukutaidoilla se on kyllä juuri ja se sama, mikä kartta on mukana, joten eipä tuo menoa haitannut. Lähdimme tavoittelemaan kolmea kätköä, joista kaksi oli bussipysäkkejä. Näistä vain toinen valitettavasti onnistui. Luokkatoverista oli kyllä vallattomasti apua "Seisot kato siinä tolpalla sen sateenvarjon kanssa ihan silleen niinku se olis täysin normaalia, että sun kaveris vetää tällasta tankotanssia tän pysäkkitolpan kanssa. Joo just tolleen! Pidä toi!" Perusjemma, mutta teki luokkatoveriin vaikutuksen.

Toinen löytynyt kätkö oli sodan ja fasismin vastainen muistomerkki. Hienon näköinen pömpeli ja hieno toteutus. Suomessa tuo olisi kyllä jästitty ja pilattu aika päiviä sitten, mutta ilmeisesti wieniläiset on jotenkin fiksumpaa sakkia. Jos muuten eksytte joskus tälle kätkölle, niin älkää ikinä, missään nimessä edes harkitko käyttävänne viereisen turistibussikierros-firman palveluja. Ikinä!
Meikäläinen posee sen muistomerkin edustalla. Taustalla vähintäänkin epäilyttävä bussifirma.

Ja sitten se Budapest :D

Siinä kävi sillä tavalla hassusti, että dokaamiseksihan se sitten meni. Opintomatka päättyi siis Wieniin ja luokan rämä-osuus jatkoi Budapestiin. Reissu muistutti kyllä alusta asti perinteisiä kätköreissujamme, koska onnistuimme ensitöiksemme nappaamaan bussin, joka johdatti meidät noin 10 kilometriä ihan vit*n väärään suuntaan. No, eihän meillä ennenkään ole laskettu ja tulipahan nähtyä sekin slummi. Ihan vaan vinkiksi, jos joku on menossa Budapestiin, niin siellä päin busseihin kirjataan lähtöasema, eikä suinkaan pääteasema. Mikä järki!? Kuka haluaa tietää mistä bussi on TULOSSA!? "No tämä onkin kiva bussi, kun tämä on jo ylittänyt Tonavan!"

Joo, että ei sitten edes lähdetty yrittämään niitä kätköjä. Itse asiassa, siinä oli käynyt vielä sellainenkin fiba, että olin katsonut kätköjä Pestin puolelta, vaikka hengasimme koko ajan Budan puolella. Paitsi sillä slummibussikierroksella :D Eli Unkarin kätköt jäivät odottamaan Tilkkuliinin seuraavaa visiittiä.

Ja sitten taas muihin aiheisiin!

Minulle sattui taas hassusti. Mikä ei tietenkään yllätä ketään. Joitakin kuukausia sitten Pittsburgilainen opettaja kollegamme otti minuun yhteyttä geocaching.comin kautta. Hän tiedusteli minulta, tietäisinkö yhtään kätköilevää opettajaa Suomesta, joka voisi auttaa häntä ja hänen luokkaansa maantiedon projektissa. (Ei MITÄÄN käryä, miksi se minua kontaktoi!) Opettaja halusi laittaa liikkeelle TB:n, jonka olisi tarkoitus kiertää ympäri Suomea. He toivoivat, että loggauksiin liitettäisiin paljon kuvia Suomesta, jotta luokka voisi maantiedon tunneilla tutustua Suomeen. Loistava idea! Miksei meillä ole tällaista koulussa!? (Kuka juuri kävi kätköilemässä opintomatkalla? :P)

Vastailin siis kollegallemme, että tiedustelen suomalaisia kätköileviä opettajia, mutta jos heistä ei kuulu, autan toki mielelläni myös itse. No, ei kiinnostanut opettajia, joten tarjosin avustavan käteni. Noh, viime viikolla postissa sitten pamahti lila, hieno pupu, jolla on vielä hienompi kaulakoru, jossa roikkuu aktivoitu TB. Tarkoitus olisi nyt saada tuo TB matkaan tämän viikon perjantaina. Ilo olla avuksi :)

Ja sitten vielä!

Kun lähimaaston kätköt on nyt haettu ja jäljellä on enää haastavimmat mokomat, jotka eivät ota löytyäkseen, on selkeästi aika pukata maailmalle muutama uusi sellainen! Haastava mokoma siis :P Käytiin Outilan kanssa lähiseutuajelulla ja löydettiin ympäristöstä aivan mahtavia paikkoja. Vehmaan seutu vapiskoot, FTF-huntterit pakkautukoot autoihinsa, pian tärähtää! No ei, vielä ei ole hätää, mutta katsokaas, eikös olekin nastan näköinen mesta?Hiiiii! Saaristo on kyllä ihan parasta ikinä. Palaillaan taas!

Bratislavan keikaus

2009-03-31T23:50:00.004+03:00

Heippa taas rakkaat kollegat!

Jatketaanpas tarinointia Bratislavasta. Bratislava on siitä jännä mesta, että saapuessaan junalla kaupunkiin joutuu ensin matkaamaan slummien läpi ja päätyy lopulta rautatieasemalle, jossa "poliisit" käy heti sakottamaan ja kaikki narkkarit makoilevat pisin aseman käytäviä. Jos on kuitenkin oikein reipas ja selviytyy pois asemalta (suosittelen ratikkaa), niin on jo parin minuutin päästä rauhallisessa ja romanttisessa vanhassa kaupungissa. Varsinkin öinen Bratislava oli ehkä romanttisinta, mitä olen pitkään aikaan nähty. Pariskuntia halailemassa aidoilla, kauniita pieniä kujia hämyisessä valaistuksessa ja allekirjoittanut matkalla ilman avecia! Piru vieköön. No, mennäänpä taas asiaan.

Zuckermandel

Olimme luokkatovereideni kanssa kävelemässä illalliselta kohti strippiluolaa (kyllä, ihan oikeasti), kun sain osan tovereistani houkuteltua kävelemään yhden kätkön kautta. Pääsimme noin 40 metrin päähän kätköstä, kun mokomat totesivat "Joo ja tuonne minä en tule, etkä muuten mene sinäkään!". Hmph. No ehkä se näytti vähän pelottavalta pimeässä.

Majoituimme aivan tämän kätkön viereen Botel Marinaan, joka on jokilaiva ja josta löytyy myös se yllämainittu strippiluola. Jouduin siis odottelemaan aamun valkenemista ennen kuin pääsin suihkasemaan lähemmäs kätköä. Gepsi vei minut aivan kohdalle ja kätkö pilkisti silmään parin metrin päästä. Pikainen vilkaisu ympärilleen ja vielä pikaisempi loggaus. Jeiiii! Ensimmäinen (ja viimeinen) kätkö Slovakiasta!

Eikä se paikka todellakaan ollut niin pelottava, kuin miltä se yöllä näytti. Kätkö on vanhalla, kauniilla kujalla, mutta yöllä pikaisesti arvioituna gepsin nuoli näytti kohti viereistä autiotaloa.

Kuvia matkan varrelta

2009-03-25T09:54:00.005+02:00

Pikkasen täytyy päästä hehkuttamaan kuvillakin. Wien on oikeesti tosi nasta mesta, suosittelen lämpimästi käymään. Kesällä Wien on varmasti aivan tupaten täynnä turisteja ja joka paikkaan saa jonottaa, mutta off-seasonilla oikeen bueno! Ja sitten muutama kuva.

Schönbrunin linna. Tän pömpelin molemmilta puolilta löytyy siis kätkö. Tästä suunnasta katsottuna vasemmalla se sadetin ja oikealla se helpompi versio :D

Näiltä mestoilta ei käyty hakemassa kätköä, mutta kyllä täälläkin sellainen ihan saletisti on. Wienin maailmannäyttelyn maailmanpyörä siis kyseessä. Toimii muuten vielä alkuperäisellä koneistolla, makee vehje, suosittelen kokeilemaan. Maksoi muistaakseni about 7 euroa Vienna Cardilla.

Seuraavat kuvat toimivat sitten melkolailla spoilerina, joten älä katso, jos olet matkalla Baden bei Wienin kätköille :)

Ja tässä on sitten se patsas sieltä kylpylän edestä. Yllä kuva patsaasta edestä päin ja alla kuva takaapäin. Kunnon kätköilijä pystyy varmaan jo kuvasta päättelemään kätkön sijainnin :D

Jesh. Tähän väliin taas kouluhommia, illalla kenties tarinaa matkan lopuista kätköistä. Siihen asti näkemiin!

TERKKUJA!

2009-03-20T12:43:00.004+02:00

MOI!

Terveisiä maailmalta. Allekirjoittanut on palannut Suomeen ja nyt on aika raportoida ulkomaanreissusta. Ihan tavoitteisiin asti en tällä kertaa yltänyt, mutta kyllä sieltä sentään muutama kätkö löytyi. Aloitetaanpas Wienistä.

Platform Schummelzug

Käytiin ensin luokkatovereiden kanssa hämmentämässä itseämme viereisessä Schönbrunin linnassa. Upea mesta, jossa Sissikin on viettänyt aikaansa. Linnan tanssisali oli ehkä paras paikka ikinä, siellä olisi eri mukavaa tanssahdella häitä, kaikkein mieluiten omia :P

No niin, asiaan. Linnan vieressä on kaksi kätköä, joista molempia toki yritimme luokkakavereideni kanssa etsiä. Ensimmäisen kanssa kävi vain sillä tapaa hassusti, että onnistuin purkamaan linnan puutarhasta sadettimen... Tajuttuani, mitä olin tehnyt päätin poistua paikalta ja jättää kätkön etsimisen sikseen. Luokkatoverit kyllä saivat hupia kerrakseen.

No mutta sitten otsikon mukaiseen kätköön. Jostakin syystä oli täysin mahdotonta tulkita miten päin linna oli kartalla tai miten päin minä olin suhteessa karttaan, joten annoin gepsin johdattaa meidät kätkölle. Jep, pisintä reittiä ikinä, mutta päästiin tutustumaan linnan puutarhaan vielä paremmin (muutenkiin siis kuin siihen sadettajaan...). Kätkön kuvaus oli onneksi sen verran paljastava, että kätkö oli helppo ja nopea paikallistaa. Tovin sai vain odotella, että jästit painelivat ohi. Voin vain kuvitella millainen ryysis täällä on turistiaikaan.

Jee! Eka Itävallan kätkö oli siinä.

Alter Römer

Sitten hypätään välillä käymään Baden bei Wienissä. Oikein söpö ja rauhallinen kylpyläkaupunki. Täällä uskalsi yksinäänkin painella pisin kyliä. Pari ongelmaa kuitenkin kohtasin. Ensinnäkin kylän iltaelämä oli varsin vilkasta ja minun piti ahkerasti lähetellä avecille Suomeen viestejä, jotta näytin mukamas tekevän jotain. Toiseksi, en ollut miettinyt asiaa aivan loppuun asti vaan olin lähtenyt rymyämään Fuck me -buutsit jalassa ja ykköset niskassa. Eräänkin tolpan vierellä tovin seisottuani tajusin näyttäväni saletisti aivan paikalliselta huoralta. Pakenin paikalta ennen poliisin saapumista :D

Ja sitten taas takaisin otsikkoon. Alter Römer oli metka kätkö. Purnukka on jemmattu keskelle kylpylän pihaa. Pihalla hiippaili jatkuvasti väkeä, mutta ympäristössä on onneksi paljon kaiken näköistä, mitä voi mukamas tutkailla. Eräs näistä kohteista osoittautuikin varsin potentiaaliseksi ja jälleen kerran löysin itseni julkiselta paikalta työntämässä kättäni patsaan pään sisään... Hauskasti toteutettu kätkö.

Etsin Baden bei Wienistä vielä kolmattakin kätköä, mutta sen kanssa kävi sillä tavalla hassusti, että tulin vartijan yllättämäksi pääni ollessa syvällä puskassa. Vaikka saksankielellä tulenkin toimeen, koin helpommaksi poistua paikalta kuin että olisin jäänyt selittämään touhujani.

Jatkan sepityksiä myöhemmin, nyt täytyy palata kouluhommien pariin, jotta omatunto tulee iloiseksi :D

Mahotonta menoa

2009-03-09T18:45:00.003+02:00

Heippatirallaatirallaatiraa!

Kyllä, olen juonut aivan liikaa Batterya.

Olen huomannut lähiaikoina, että koulu- ja työhommien lisäksi myös parisuhde haittaa kätköilyä. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin päin. Avec ei ehkä arvostaisi, jos kätköily haittaisi parisuhdetta :D No, oli miten oli, seuraavat kätköt haetaan taas ulkomailta!

Huomenna lähteepi lentokone kohti Wieniä, jossa vietän aikaani suurin piirtein viisi päivää. Välissä tulee käytyä päivän verran Bratislavassa ja toivon mukaan tuohon päivään saisi edes yhden kätkön mahtumaan. Tämän päälle vielä kaksi päivää Budapestissä ja homma alkaa olla pulkassa.

Jos viimeksi oli tavoitteena löytää yksi kätkö Puolasta, niin onko tällä kertaa tavoite sitten saada yksi kätkö Itävallasta, yksi kätkö Slovakiasta ja yksi kätkö Unkarista? Siinähän sitä jo alkaa ollakin. Saas nährä kuin likan käy :D Tuloksista kuulette viikolla 13, pitäkäähän Suomen kätköt pystyssä siihen asti. Se on moro!

P.S. Ette sitten muuten järjestä YHTÄÄN FTF-hunttia Vehmaan suunnalle tällä välin! Onko selvä?

Ikävä Outilaa!

2009-02-27T23:24:00.002+02:00

Jaahas. Fiksumpi jättäisi varmaan tämänkin kirjoittamatta, vaan minäpä kun en kuulu niihin fiksumpiin.

Alkupäivä meni oikein sujuvasti. Tempastiin Kontiomiehen kanssa Turusta neljä peruskätköä: Pitkäsalmi - Swimming & Bathing, Pitkäsalmi - Rowing & Paddling, Katariinanlaakso ja Kadonnut hyppyrimäki. Kuten sanottua, peruskätköjä ja löytyvät kunhan jaksaa kumartua noukkimaan ne. Katariinanlaaksossa allekirjoittaneella oli lieviä ongelmia lukemisenymmärtämisen kanssa: "Eikös siinä lukenut Luonnonsuojelualue, liikkuminen moottoriajoneuvolla kielletty!?" "Ai." Äkkiä parkkiin, puskaan ja takaisin :D

Nolompi osuus

Joo, tämä on se osuus mitä ei ehkä kannattaisi myöntää tehneensä, mutta minäpä myönnän! Istuttuani kotosalla ainakin kaksi tuntia iski ahdistus, että nyt pitää lähteä johonkin. Yhdeksän aikaan illalla pieni piru olkapäälläni alkoi hihkua "Kätköille, kätköille!" ja enkeli vieressä vain kannusti! Kätköille siis. Arvonnan suoritettuani päätin lähteä kohti Merimaskua. Ensimmäisiksi kätköiksi arvoin Muinaishaudat I ja Muinaishaudat II.

Jostakin syystä kuvittelin, että kätköilyn myötä olisin päässyt jo pimeän pelostani. Haha! Kuinka väärässä olinkaan. Ajelin TomTomin ohjaamana pelipaikalle ja olin lentää Opel-parkani kera huitin tuuttiin, kun kesken kaiken eteeni ilmestyi pururata eräänlaisena hyppyrinä. Epeli ooppeli onneksi pysähtyi ja päätin jättää sen siihen parkkiin. Kun autosta sammutti valot, ei ympärillään pystynyt näkemään käytännössä mitään. Otsis päälle vaan ja ulos autosta. Ihanassa gepsissäni ei tosiaan edelleenkään toimi taustavalo, mikä on ihan tosi kiva homma! No, se tässä nyt haittasi ehkä vähiten. Lähdin köpöttelemään kohti gepsin ohjaamaa suuntaa, kunnes hetken päästä havahduin tallustelevani pururadalla, jossa oli latu ja kaikki, rakkaan geokoirani kanssa. No hätä ei sinänsä ollut tämännäköinen, koska kohta gepsi kannustikin jo pomppaamaan ryteikköön.

Tässä kohtaa oli kerrankin sen verran järkeä päässä, että merkkasin kohdan gepsiin, jos vaikka satun eksymään. Ikävä kyllä tälle toiminnolle ei tullut käyttöä, koska noin minuutin päästä tästä olin saanut itseni lietsottua sellaiseen pimeän pelon paniikkiin, ettei ole tosikaan. Metsästä oli päästävä pois ja äkkiä. Todella nopea autoutuminen ja haneen.

Toki tässä vaiheessa kävi mielessä, että eihän tässä mitään järkeä ole, mutta kuka sitä nyt kerrasta uskoisi. Heitin parkkiin läheisin päiväkodin pihaan ja naputtelin Tomppaan seuraavat koordinaatit. Vempain ohjasi minut parin kilsan lenkille ja lopulta vei minut samalle hemmetin pururadan parkille, mistä olin juuri tullut!! Vakuutettuani TomTomille, että tuonne minä en enää mene, hoksasin olevani vihdoin väsynyt ja melko valmis lähtemään kotiin.

Mietin kotiin päin ajaessani, että oliko tuo nyt sitten kuitenkaan niin paska reissu. Kätköilystähän haetaan, tai ainakin minä haen jännistystä elämään, ja näin helpolla Tilkkuliini näköjään jännittyy. Tylsä ilta meni tuosta noin vain ja nyt olen sopivan väsynyt nukkumaan.

Mutta otsikkoon viitaten, kyllä siellä metsässä oli Outilaa ikävä. Jos meitä olisi ollut edes kaksi, niin eiköhän me siitä olisi selvitty. Joku muu kuin Outila ei olisi edes suostunut lähtemään sinne :D Tuu jo takasin!!

Terveisiä Puolasta!

2009-02-24T18:39:00.003+02:00

Huh huh. Alkoi käydä jo psyykkeen päälle tuo matka, mut hengissä selvittiin takaisin. Maksa nyt ehkä huutaa kuolemaa ja polvet ei ole ikinä olleet näin mustelmilla edes kätköreissujen jäljiltä. Lompakkokin siinä rytäkässä pääsi hukkumaan, mutta kuka näitä laskee :D

Virallinen tavoite oli siis löytää yksi kätkö Puolasta. Olin tulostanut itselleni mukaan kätkökuvaukset ja kartat 3 kätköstä Zakopanessa ja 6 kätköstä Krakovassa. No, ensimmäisten päälle kaadoin varmuuden vuoksi tölkin olutta ja annoin hautua 12 tuntia bussin lattialla. Tästä kartat ei enää selvinneet, mutta tekstistä sai vielä selvää. Seuraavan 12 tunnin aikana onnistuin kuitenkin vielä hukkaamaan mokomat lappuset, joten toivo Zakopanen kätköjen suhteen oli aika matalalla. Lähetin Outilalla avunpyyntöjä tekstiviestitse ja seuraavana päivänä puhelimeeni pärähti Zakon koordinaatit. Eikun kätköille!

Orbity

Lämäsin kokeilumielessä hotellin pihalla ensimmäisen kätkön koordinaatit gepsiin ja jäin odottelemaan tulosta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun havaitsin kätkön olevan 200 metrin päässä ja kaiken lisäksi matkamme varrella! Bissenhakureissulla tempaistiin siis tämä kätkö.
Hetken aikaa siinä sai ihmetellä lumen määrää, mutta kätkö itsessään oli onneksi hyvin suojatussa paikassa. Melko tavalla siinä sai kyllä sukeltaa tuonne lumen keskelle, mutta hauskaahan se vaan oli! Näin helpolla löytyi siis ihka ensimmäinen ulkomaan kätköni!

Jotenkin siinä kävi niin, että loppu aika Zakossa kului enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa, joten toista "kätköreissua" en siellä enää ehtinyt tehdä.

Misterious Gate

Sen sijaan Krakova oli oikein nasta mesta. Lähdin ensin kiertelemään kaupunkia yksin ja kävin kahden kätkön kautta. Krakovassa oli samaan aikaan joku Naton huippukokous, joten poliiseja oli aivan joka puolella. Ensimmäinen kätkö, millä kävin, oli suoraan kolmen poliisin vieressä. En jäänyt ihmettelemään, vaan siirryin seuraavalle. Seuraava taas oli niin korkealla kukkulla, että tärinöissäni en edes harkinnyt kiipeäväni sinne. Siispä näin parhaaksi houkutella mukaan paikallisen ystävän, jonka saattamana kuljettiin Misterious Gatelle.

Tässä vaiheessa meillä oli noin puoli tuntia aikaa poistua Krakovasta, joten kiireeksi pisti. Matkassa oli kuitenkin tuo paikallinen miesedustaja, joka luki paremmin karttaa kuin monet muut sukupuolensa edustajat :P Käveltiin suoraan paikalle ja vihjeen lukaistuani osasin kurkata heti oikeaan paikkaan. Sieltä se purkki sitten kurkisti ja sain logatuksi toisen Puolan kätkön!

No, siihen se urheilu sitten jäikin :D Mutta reissu oli muuten aivan mahtava, suosittelen lämpimästi. Puolan kätköistä nyt yleisesti en osaa kauheasti sanoa, nuo mitkä löysin oli molemmat filmipurkkeja perinteisissä jemmoissa. Joka tapauksessa kätkökuvaukset ainakin löytyi englanniksi, joten rohkeasti vaan muutkin kokeilemaan.

Ja nyt ihan oikeasti joku kunnon kätköreissu ja ÄKKIÄ!

Puolaan mars!

2009-02-12T00:26:00.002+02:00

No niin. Nyt olisi sitten ensimmäinen ihan oikea ulkomaankätköilymatka edessä. Matkan päätarkoitus ei tosin ole kätköily, vaan enemmänkin lähinnä opiskelupaineiden purku ja remuaminen.

Matkakohde on Zakopane, jossa ikäväkseni ei ole kuin 3 kätköä. Niistä ei paljon iloa riitä, varsinkin kun yksi on jo valmiiksi kadoksissa :D Sen sijaan, tempaisemme eräänä päivänä shoppailureissun Krakovaan ja siellä päin kätköjä on jo huomattavasti enemmän. Täytyy harhauttaa joukot ja lähteä remuamaan pisin keskustaa kätköjen perässä.

Lähtö on lauantaiaamulla liian aikaisin ja takaisin tullaan seuraavan viikon sunnuntaina. Toivon mukaan vielä yhtenä kappaleena. Odotukset kätköjen suhteen ei ole kovin korkealla, mutta otetaan nyt tavoitteeksi yksi löydetty kätkö Puolasta, oli se sitten Zakopane tai Krakova. Palaan raportoimaan, kunhan pahin kooma ja käsien tärinä on matkan jälkeen laantunut :D

Laitlas

2009-02-08T23:50:00.003+02:00

Tattista vaan taas lukijoille rohkaisevista ja kannustavista kommenteista. On ilo viihdyttää :P On ollut lähiaikoina taas muuten mukamas niin kiire, ettei ole ehtinyt kätköille kuin viikonloppuna. No, sentään edes silloin!

Sain tuossa eräältä taholta palautetta, että termi "avec" ei ole ihan paras mahdollinen. Miksikäs sitä sitten kutsuisi? Ominaisuuksiin perustuen nimitykset "En-osaa-lukea-karttaa" tai "Mitä-jos-MÄ-kuitenkin-kiipeäisin-sinne" sopisivat mainiosti, mutta lukijoiden on niitä kauhean epämukavaa lueskella. Keksisi itselleen nimimerkin, niin ei tarvitsisi tällä tavalla kiertää asioita! No, ehkä se ottaa tästä opikseen :P

Kauppilan umpipiha

Ajeltiin siis Laitilaan allekirjoittanut kartturin paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että nalkutus avecin auton ajamisen hitaudesta loppui tähän. Perille päästiin enikeis ehjinä. Paikka on ilmeisesti jonkin sortin museoalue, mutta näin talvella siellä oli oikein rauhallista. Rauhassa sai siis etsiä, vaikka ei siihen kovin paljoa aikaa tarvittukaan. Avecin jälkien perässä kun kulki, niin sieltä se sitten löytyi. Tämä oli sellainen hyvän mielen kätkö, varsinkin kun vertaa taas noihin loppupäivän suorituksiin...

Haukvuoren linnankellari

Hyvinkin perinteiseen tapaan minulla alkoi tässä vaiheessa olla aivan järjetön nälkä ja täten toiminnassanikaan ei ollut enää mitään järkeä. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Ja edellisistä kerroista oppineena, tiedämmekin jo miten tässä käy :D Ei vaiskaan, oli siellä metsässä sen verran sitä kivikkoa, että gepsi varmasti ihan oikeasti heitätti kovasti paljon. Pienen ympärivaelluksen jälkeen löysin kuitenkin lopulta jonkinlaisen nollapisteen, joka ei kyllä osoittanut kätkölle päinkään. Tai mistä minä tiedän, koska eihän me sitä kätköä löydetty.

Luola kuitenkin löydettiin hetken ihmettelyn jälkeen ja käytiin ihmettelemässä sitä lähempää. Missään nimessä tietenkään minä en saanut sinne kiivetä vaan avec paineli edeltä. Käännettyään selkänsä, painelin perässä :P (Vähänkö saan kuulla vielä kunniani tästä bloggauksesta!) Aika hauska luolasto siellä sitten onkin. Ville Saari sieltä kaiketi on porhaltanut läpikin, mutta me tyydyimme vain pussailemaan.. EIKU!... etsimään kätköä. No, ei tärpännyt tällä kertaa, mutta eiköhän sinne kesällä painella taas uudestaan. Oikein nasta mesta.

Laitilan kirkko

Tuo pitäisi luokitella jo kirosanaksi. En ymmärrä miksi edes suostuin tuonne toistamiseen ilman parempaa gepsiä tai lisävihjettä. No, siellä sitä sitten taas vaan oltiin. Tällä kertaa tutkittiin tarkemmin ne isommat kuusenaluset, mutta eihän siellä mitään ollut. Kyllä sen kätkön on pakko olla siellä aidassa. Ja näitä ei voi sitten laskea spoilereiksi, koska edelleenkään sitä kätköä ei löytynyt! Mutta miten pirussa sen purkin saa niin hyvin naamioitua, ettei se erotu oksistosta edes päivänvalossa? Olenkohan minä nyt aivan hakoteillä tässä? Vai johtuisikohan tämänkertainen epäonnistuminen siitä, että minut houkuteltiin kuusen alle söpöilemään, eikä suinkaan etsimään kätköä :P

Emmä tajua. No, mitä tästä opimme? Avecin kanssa on mahdotonta päästä parempaan tulokseen kuin 33% found it ja 66% DNF. Täytyy siis hakea useampaa kätköä kerrallaan, niin tulee se 300 joskus täyteen :) Ei meillä edellenkään lasketa, ei...

Revanssi!

2009-02-03T17:08:00.003+02:00

Tulipas pitkästä aikaa käytyä kätköillä Nuunan ja lasten kanssa. Saa sitä silläkin tavalla extremeä kätköilyyn :D Ilokseni löysin myös uuden kätköilykaverin Turusta ja käytiin alkuviikosta tutustumassa harrastukseen Turussa Suikkilassa. On muuten melkoisesti huumoria käytetty Aslak2:n kätköihin :D Ja sitten taas otsikon mukaiseen asiaan.

Lupanvuoren ryssänuunit

Kuinkas kauan te oikein kuvittelitte, että pystymme Outilan kanssa pitämään itsemme poissa tuolta kätköltä? Itse asiassa, olisimme suihkaisseet kätkölle jo viikonloppuna, mutta allekirjoittanut houkuteltiin muiden harrastusten pariin. (En tiedä vieläkään miten se tapahtui!) No, tänään siis pakattiin autoon asianmukaiset varusteet, pari kätköilijää ja yksi geokoira.

Porhallettiin ulkomuistista paikan päälle ja olin ajaa tieltä korkeintaan pari kertaa, takaisin tullessa ehkä hivenen useammin. Outila nappasi autosta rautakangen kainaloonsa ja minä tyydyin pystyssä pysymisen yrittämiseen. Vähänkö tuolla geokoiralla on voimaa!

Mielenkiinnolla astelimme kätköpaikalle ja iloksemme huomasimme, että sen verran oli sentään tupruttanut lunta, että verta ei näkynyt maassa enää nimeksikään :P Outila ryhtyi oitis hommiin ja rautakanki viuhui Uudenkaupungin saaristossa. Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun se typerä, ärsyttävä, raivostuttava ja kaikin puolin *ittumainen kivi irtosi maasta ja Outila sai noukkia purkin hentoihin, onnesta täriseviin kätösiinsä. Jep, draamaa oli ilmassa yllin kyllin.

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

Kätköilyn ytimessä

2009-01-27T21:38:00.006+02:00

Käytiin tuossa viikonloppuna Outilan kanssa pyörähtämässä Liedossa. Oikein leppoisa, suorastaan rentouttava reissu. Ei siitä sen enempää. Sen sijaan tänään päätettiin pyörähtää taasen Ukin seudulle. Tämän lähemmäs kätköilyn ydintä tuskin pääsee.

Aidanpäänniemi

Hilpastiin pelipaikalle ja arveltiin, että täällä saa varmasti touhuta omassa rauhassaan. Jostain kumman syystä venelaiturin parkkiksella oli kuitenkin herra siemailemassa kaffettaan. Pakkasella. Yksin. No, kukin tyylillään, geokätköilijällä tuskin on varaa arvostella :D Onneksi oli kuitenkin geokoira mukana niin saatiin harhautettua herrashenkilöä ja Outila pääsi loggaamaan kätkön. Ihan söpön näköinen mesta.

Geokoira työssään :)

Jos ja kun en mitään laivoista ymmärrä, niin väitän että tuo on jonkin sortin jäänmurtaja.

Holyland 2

Jonkin sortin laituri kai tämäkin. Talvella on hieman hankala hahmottaa tuota saaristoa. Etsiskeltiin kätköä jokin tovi useastakin eri paikasta, mahdollisimman hankalista tietenkin. Kotvasen kuluttua selän takaa kuului kuitenkin koputusta ja Outila bongasi kätkön ihan maailman ilmeisimmästä paikkaa. Tarttis taas olla vähän skarpimpi.

Lyökki - Lökö

Tämä on siitä hauska mesta, että ennen kuin Outilan kanssa löydettiin hieno, uusi harrastus eli kätköily, meillä oli tapana kierrellä ympäri maakuntaa ihan vaan huvin vuoksi. Täälläkin tuli silloin käytyä ja ihastuttiin paikkaan jo ensinäkemältä. Oli siis hauska tulla visiteeraamaan uudemman kerran. Kätkö löytyi juurikin sieltä, mihin gepsi ohjasi. Ajoitus oli melko loistava, koska tällenkin kätköpaikalle ryykäsi hetken päästä väkeä, tällä kertaa tosin mereltä. Mahtoi olla kylmä keli.

Lupanvuoren ryssänuunit

Sisältää superspoilerin! Älä lue, jos et halua tietää! Oikeesti!

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan! Jokainen kunnon kätköilyharrastuksen aloittaja lukee varmasti ensimmäisenä Sikajackin kokoaman opuksen Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä. Jotkut ottaa opikseen, toiset ei. Oppaassa todella varoitetaan, että harrastuksessa tulee varmasti rähjäntymään ja loukkaamaan ja kaikkea mahdollista. Tuohon seikkaan minä tietenkin harrastuksen alussa juuri jäin koukkuun. Juuri sopivan järjetöntä minulle! Hämmästys on kuitenkin ollut suuri, kun ei niitä pahoja kätköjä sitten ole tullutkaan vastaan. Avecillekin niitä viimeksi oikein etsin, mutta eihän niissäkään lopulta niin pahasti käynyt. No, tällä kätköllä päästiin viimein asiaan!

Kätkölle lähestyminen tapahtui perinteisen kaavan mukaan maisemia ihastellen.
Kaunistahan siellä oli, sille ei mahda mitään. Minäkin tahdon saaristoon asumaan! Joo. No sinne kätköllekin sitten lopulta löydettiin. Tutkin ensin potentiaaliset mestat ja totesin heti ensimmäisestä, että ei se ainakaan tuolla ole, se on niin umpijäässä. Jeah, kyllä te nyt jo arvaatte, mitä seuraavaksi tapahtui. Outila sen purnukan sieltä sitten paikallisti. Vartin taistelun jälkeen todettiin kuitenkin, että ei se sieltä irtoa, lähdetään pois. Ja mitä tässä kohtaa olisi kannattanut tehdä? Nii-in. No, me ei tietenkään tehty niin, vaan haettiin autosta vähän kättä pidempää. Tästä lähin kuljetan muuten aina rautakankea autossa.

Rautakankea ei ollut, mutta sellainen nelihaarainen härdelli toimii ihan yhtä hyvin. Jotkut niuhot käyttää sitä renkaiden vaihtoon. Saatiin purnukka lopulta liikkeelle kolostaan, mutta kättä oli hivenen hankala saada mahtumaan samaan paikkaan. Jäätynyttä koloa piti siis hieman suurentaa. Jos se olisikin lopun viimeksi ollut vain jäätynyt kolo, niin homma olisi vielä varmasti hoitunutkin. Mutta kun se oli kiveä! En oikeasti tajua, mitä sille kätkölle on tapahtunut, mutta tällä hetkellä purkki EI mahdu sieltä ulos. Trust me! Epäilisin, että alun perin suojaksi tarkoitettu elementti on jäätynyt maahan kiinni ja näin ollen irtoilee vasta keväällä. Ja jos tämän kaiken olisi uskonut sen ensimmäisen vartin jälkeen, eikä jälkimmäisen tunnin jälkeen, niin jälki ei varmasti olisi ollut tämän näköistä:
Mutta ai että vee-itutti tuon jälkeen! Ja ai että mä haluan nyt lisää tuollaisia! Tosin lopputulos saisi olla se, että nimi on lokipaperissa. Mutta aivan sama. Nyt on saatu hyvä rymyvaihe päälle.

Ja sitten allekirjoittanut lähtee opettelemaan, miten talvitakki ja toppahousut pestään :D

Fanfaareita ja serpentiiniä!

2009-01-23T23:51:00.003+02:00

\o/

Mahtava keikaus takana! Mistäs tässä oikein aloittaisi? Alusta kaiketi.

Tarkoituksena oli siis lähteä aamutuimaan (lue: klo 12) liikkeelle metsästämään ensin yksi purnukka, jonka jälkeen nokka suunnattiin kohti Karhuvuorta, jonka piti olla juhlakätkö numero 200. Jep, eihän se taaskaan tietysti ihan niin helppoa ollut :D

IKEA - Raisio

Tämä on päässyt ikävästi jäämään DNF:ksi, kun Outilan kanssa syksyllä paikallistettiin purkki, mutta ei saatu sitä käsiimme. Kirjoitin silloin DNF-loggaukseeni, että täytyy hankkia nuori ja komea herrasmies kiipeämään se minulle. Enpä olisi silloin arvannut kuinka oikeaan osuinkaan :D

Avec tosiaan pyysi niitä haasteellisempia kätköjä, joten saamansa pitää. Ihan ensimmäiseksi suunnistettiin sitten tänne. Täytyy kyllä sanoa, että saattoi se ensin tovin miettiä, mihin oikein on lupautunut, mutta urheasti se sinne kiipesi! Hienosta punttauksestani sain vielä iskun päähäni. Pitäisiköhän näitä treffisuunnitelmia vielä vähän hioa? :D No, ei vaineskaan. Sinne se tosiaan kiipusti, mutta hankalampaa olikin sitten saada purnukka hanskaan. Onnistui se sitten lopulta siten, että avasi vain kannen ja minä kirjailin nimet lokiin maasta käsin. Oikein mainio päivänavaus. Tattista vaan avecille!

Sitten nokka kohti Rymättylää!

Karhuvuori - Bear Mountain

Suurnesu tosiaan suositteli tätä kätköä juhlakätköksi ja olihan tämä aivan mahtava paikka! Eihän siinä meinannut tulla mitään kätkön etsimisestä, kun toisella puolella oli sanoinkuvaamattoman kaunis maisema tuulettomassa auringonpaisteessa, lumisella kukkulalla ja toisella puolella se nuori ja komea avec. Lieneeköhän siinä syy, että kätkö ei tosiaan löytynyt? :D

Etsittiin jotakuinkin 1,5 tuntia mahdollisia paikkoja, mutta voipi olla, että lumi teki tehtävänsä. Kätkökuvauksessa ja attribuuteissa mainitaankin, että korkeammalla lumipeitteellä kätkö luultavasti ei löydy, mutta enhän minä sellaista usko :D Ja löydettiin kyllä ihan valtavan hyviä piiloja ja paljon! Kätkö vain ei sattunut olemaan niissä. No, ei sen niin väliä, olihan tuo paikka sen verran upea.

Yllätyksenä allekirjoittaaneelle muuten tuli sekin, että tämähän on saari, johon mennä lossilla! Ihan positiivinen yllätys, kun lossi vielä sattuu kulkemaan ympärivuotisesti.

Kivimuuri

Ja seuraava DNF! Tässä vaiheessa alkoi selkeästi olla jo niin kova nälkä, että yksinkertaisetkaan kätköt eivät tarttuneet silmään. Hautuumaalla oli kova vilske, ja avec suunnitteli jo polvistuvansa maahan rukoilemaan, jos joku tulee jotain kysymään. Se olisi kyllä ollut mielenkiintoinen näky. No, eipä löytynyt ei. Äkkiä hakemaan safkaa ja yrittämään vielä kerran juhlakätköä!

Perjantai

Aika yllättäen kaikista maailman kätköistä juuri tämä sattui sitten seuraavana kohdalle. Ryömimistä, tetsaamista, mitä lie. Piti muuten tarkistaa googlesta, mitä tetsaaminen edes tarkoittaa :D

Matkaan oli tarttunut minun hölmöilystäni johtuen vain yksi otsis, joten metsään tarvottiin puolisokeana. Kivi oli kuitenkin melkoisen helppo löytää pimiässäkin, joten ei kun ryömimään. Viihdytin itseäni ensin tovin katselemalla, kun avec ryömii ihan xvira nyyn ja kiroilee noin 60 sanaa minuutissa. Itsehän se pyysi haasteita :D No, se kolo oli selkeästikin väärä. Kunhan olin ensin vielä varmuuden vuoksi tarkistanut sen itse :P Vaihdettiin vähän taktiikkaa ja lopulta kiven reunalta näkyi jotain kätköksi sopivaa. Ohjailin avecin oikeaan suuntaan ja TADAA! Siellä se oli! 200 kätköä varsin onnistuneesti plakkarissa!

Tuli kyllä ihan mahtava fiilis! Seura vielä kruunasi tuon hetken. Vielä kun se olisi ymmärtänyt pussata siinä kohtaan niin... :D

Noniin, takaisin asiaan. Hyvissä fiiliksissä lähdettiin sitten vielä urheilumielessä katsahtamaan Puusilmä ja Stone Appendix . Ensimmäistä ei näkynyt maasta käsin, mutta avec kiipesi silti puuhun. Mainio sälli, täytyy myöntää. Jälkimmäinen taasen oli hauska setti. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Olisihan se pitänyt arvata miten siinä käy :D Vaikein mahdollinen reitti luolan suulle, mutta hauskaahan tuo vaan oli. Käytiin sitten kurkkaamassa luolan suulla ja täytyy sanoa, että ei se nyt niiiin pahalta näyttänyt. Ensi kerralla vaan kunnon varusteet, eli se toinenkin otsis mukaan ja ei kun yrittämään.

Todella loistava päivä siihen nähden, että lopputulos oli 2 found it ja 3 dnf :D

200 lähenee!

2009-01-19T12:05:00.002+02:00

Sku daa. Blogi on taas ollut hetken aikaa aivan pahuuden hallussa, joten täytynee ryhdistäytyä. Tällä hetkellä olisi 198 kätköä löydettynä. Olisiko suosituksia hienosta kätköstä Turun seudulla, missä voisi juhlistaa satasten paukkumista? Ei, minä EN mene Stone appendixille! :D

Toisaalta.. Tapasin kyllä hiljattain tapauksen, jonka saisi houkuteltua Stone appendixille tuosta noin vain. Josta pääsemmekin sujuvasti aiheeseen kätköilytreffit. Rehvit pistettiin pystyyn Helsingissä ja marssimme urheasti hakemaan urbaanimikroja, joita vihaan lähes yhtä paljon kuin metsämikroja. Hyvät lähtökohdat treffeille? Check.

kalevankatu

Tämä kätkö sattui ensimmäisenä matkan varrelle. Olin jotakuinkin minuutti sitten saanut suustani, että kätköillä voi tavata sattumalta muitakin harrastajia, ja juuri niin täällä sitten tapahtui. Muistaakseni Stone5 ja Roni L täällä jo seikkailivat ja hyvä niin, koska pojat saivatkin etsiä kätkön :) Tattista vaan avusta.

Platon

Tämä olikin sitten vähän helpompi tapaus. Olin lukenut kaikki mahdolliset vinkit ja loggaukset etukäteen, joten paikan päällä ei hirveän kauan tarvinnut pyöriä, kun purkki oli jo kädessä. Muistaakseni tähän asti kaikki sujui vähän liiankin hyvin, joten jomman kumman olikin jo korkea aika alkaa harhauttaa.

Eiran sairaala

Siirryttäessä Platonilta kohti Eiran sairaalaa oikealle puolen tietä ilmestyy aika hienot merimaisemat. Avecilla oli kartta hallussa, jonka perusteella edettiin. Liekö sitten hämännyt merimaisema vai hemaiseva seura, kun johdatteli meidät harhaan :P Ja minä olen tietenkin paras puhumaan, koska itse kävelin vain gepsi kädessä :D

Täytyy kyllä avecista sen verran sanoa, että ymmärsi heti miten hommien kuuluu edetä kätköreissuilla. Se ei ole reissu eikä mikään, jos ei vähintään kerran painella harhaan. Eiran sairaala kätköllä avec taisi jo löytää kätkön ennen minua. Nopeasti se oppi! Mokoma :P

Vanha Bensis

Tässä vaiheessa gepsi sitten lakkasi toimimasta. Pelkän kartan perusteella siis mentiin, mutta käyhän se niinkin. Kun on niin taidokkaita kartanlukijoita :P Avec pääsi tälläkin kätköllä yllättämään ja hihkui löytäneensä purkin, ennen kuin minä ehdin edes aloittaa etsintöjä. On se näppärä.

Helsinki Monopoly: Korkeavuorenkatu ja 0 km: Helsinki

Näistä kahdesta napattiin sitten vielä DNF. Molemmat kätköt oli löydetty samana päivänä, joten kyllä me ihan vaan puusilmäiltiin. No, jäipähän Helsinkiin vielä jotain etsittävää (niiden parin sadan muun kätkön lisäksi :P).

Avec jäi kaipaamaan haastavampia kätköjä. Mainitsin asiasta veljelleni, joka oli joulun päivinä mukana kätköillä. "No vie se Raision uimahallin taa!" -kommentti kertonee kaiken :D Epäilen kyllä, että avecin kärsivällisyys loppuisi siellä kesken ja haastavilla kätköillä tarkoitettiin fyysisesti haastavia. No, katsotaan mitä minä keksin. Mikä voisi olla sen parempaa kuin puissa kiipeily treffeillä? :D

Viimoset kätköt Tammisaaresta

2009-01-12T01:06:00.005+02:00

Rehellisyyden nimissä nyt sanottakoon, että en tiedä missä menee Hangon ja Tammisaaren raja, joten olen saattanut jossakin sanoa väärän kaupungin. Mut eihän meillä edelleenkään lasketa? :P

MG-128

Näihin maisemiin on sitten joskus tippunut hävittäjä. Enpä olisi moista muistanut, ellei olisi paikan päällä käyty. Aika lähelle kätköä sai auton parkkiin ja maisemat oli hauskan näköiset.
Kätkö löytyikin sitten pienen matkan päästä muistolaatan lähettyviltä. Oikein mielenkiintoinen paikka ja kätköpurkki teemaan sopiva. Aivan kätköpaikan vieressä on muuten asutusta. Näytti olevan melko uusi rakennus. Onkohan kiinteistönvälittäjällä ollut hankaluuksia tontin myynnissä? :)

Harpar Storträsket

Tällä kätköllä päästiin ihan toden teolla rämpimään. Ihmettelen yhä edelleen, että mikä hiton lintutorni sellainen on, mihin ei mene polkua? Ilmeisestikään ei ainakaan kovin suosittu. Enkä muuten kyllä ihmettele. Monella kätköpaikalla oli viikonloppuna kymmeniä lintuja, kun täällä taas ei näkynyt ensimmäistäkään. Mutta maa oli hassun näköinen :D
Matkan aikana meillä oli suuria hankaluuksia löytää lintutornikätköjä, mutta tämä teki onneksi poikkeuksen. Ihan tosissaan tätäkin kyllä sai etsiä. Outila sen sitten onneksi löysi. Ehkä meitä ei olekaan kirottu :D

Eipä sitten muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

2009-01-10T21:13:00.006+02:00

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Ihan ensimmäiseksi käytiin hankkimassa paha mieli kätköltä ~~Skeppsholmen~~, joka sitten menikin hyllylle käyntimme jälkeen. Mieli parani kuitenkin nopsaan, kun päästiin seuraavalle kätkölle.

"Källviken"

Kertakaikkisen upea mesta. Täällä pörrätessä meni aikaa aivan valtavasti, kun ei olisi millään halunnut lähteä pois.
Kätkö löytyi ilmeisen nopeaan, koska purkki oli jo Outilan kädessä, kun saavuin paikalle ihasteltuani rantsua.
Paikan päällä harmitti, ettei tullut otettua eväitä tuonne alas rannalle. Olisi ollut aivan mahtavaa napostella lounas tuollaisella paikalla.

"Hekla & Arrogant"

Tämä kätkö taasen oli mukava pilkahdus alueen historiasta. Tuolla Hangon suunnalla oli muutenkin aika hienosti säilytetty noita sodan aikaisia historiallisia paikkoja.
Kätkö oli hieman syrjemmällä tästä historiallisesta paikasta ja löytyi selkeästä paikasta nopeaan. Kätkörasiassakin oli sisällä hauska yllätys muistutuksena paikan historiasta. Erinomaisen hyvä kätköttäjä tuo Snusmumriken.

30h Winter Tour

2009-01-09T01:00:00.005+02:00

Jesh, toinen astetta pidempi kätköreissumme suuntautui siis Hankoon ja Tammisaareen. Viime kertaisen telttamajoituksen sijaan valitsimme hieman säänkestävämmän vaihtoehdon ja yövyimme Tammisaaressa Motel Marinessa. Ihan ok paikka, varsinkin jos vertailukohteena on teltta :D Vehmaalta lähtiessä pakkasta oli rapiat -18 astetta ja aurinko paistoi. Eikun matkaan siis.

Kerkesimme matkan aikana löytää 19 kätköä ja etsiä 21 kätköä. Kaksi DNF:a siis, mutta ei meillä lasketa :D Ja "me" käsittää siis allekirjoittaneen lisäksi HupPuhin, Outilan ja Xariisin, joka oli mukana ulkomaanvahvistuksena :D

Suomen etelä

Aivan upea paikka! Olen vieraillut Hangossa viimeksi joskus muksuna, joten ei ole kunnon vertailupohjaa Hangon kesästä, mutta on se talvella upea! Katsokaa nyt!
Mikäs tällasta rantaa kävellessä, vaikka matka olikin vähän pidempi kuin yleensä. Pakkasta oli Hangossa siinä -10 tietämillä, mutta auringonpaisteessa kävellessä tuli suorastaan hiki. Voisin hehkuttaa tätä paikkaa vaikka kuinka, mutta eiköhän se tullut jo kaikille selväksi. Olin niin tohkeissani rantsusta, että kätkön taisi löytää Xariis.

Ai niin! Meillä oli vihdoin kilpaileva gepsi mukana, kun pukki oli älynnyt tuoda Outilalla Garmin eTrexin (älkää kysykö mikä niistä). Kilpailijana toimi tuo antiikinaikainen Garmin 12 ja aika monella kätköllä oli havaittavissa jopa selkeitä eroja paikantamisessa. Suurin ero oli siinä, että eTrex näytti aina parkkipaikalta 33% pidempää matkaa purkille kuin 12. Itse uskoin vakaasti 12:een, niin ei tarvitse kävellä niin paljon :D

Hangon vesitorni

Hassu paikka siinä mielessä, että en ole ikinä nähnyt näin kaunista vesitornia. Yleensä ne on sellaisia rumia möhkäleitä. Kätkö oli peruskamaa ja löytyi nopsaan, mutta mikäs siinä, kun oli mielenkiintoista katseltavaa. Auton kanssa pääsi aivan kätkön viereen ja pois lähtiessä olin lähes törmätä torniin. Hiukan turhankin liki siis halutessaan pääsee.

"Stenudden"

Kyllä se Hangon saaristo on ihan oikeasti kaunis. Tällekin kätkölle sai kävellä jonkin matkaa, mutta kun maisemat on tätä luokkaa, niin ei sillä ole mitään väliä! Kuvattavaa oli vaikka kuinka ja matka kätkölle kesti vaikka kuinka. Sopivan kauan, että Outila ja HupPuh olivat ehtineet jo kääntää kaikki paikat, kunnes saavuin paikalle näyttämään miten nämä hommat oikein hoidetaan :P Toisin sanoen tarpeeksi helppo, että minäkin löysin sen.

Ajelimme kätkölle mökkitietä, joka oli merkattu yksityistieksi. Mökeillä ei näkynyt ketään, joten parkkeerasimme jonkin mökin pihaan. Kätkön luona selkämme takaa ilmestyi kuitenkin herra koiraansa ulkoiluttaen ja tervehti mennessään. Taisi olla naapurivahti, kun tuli tarkistamaan, ettemme tee pahojamme :) Eikä muuten ollut ainut kätkö tällä reissulla, kun näin kävi. Mutta mikäs siinä, tarkastakoot rauhassa.
The Fishermans Place

Ja vielä yksi DNF tähän väliin. Aurinko oli jo laskenut, kun saavuimme tälle kätkölle. Laahustimme kätkölle pitkospuita pitkin ja olimme iloisia, ettemme sattuneet paikalle kesäaikaan. Kätkö on aitauksen sisällä, jossa kesäisin pidetään aggressiivista karjaa :D No en minä enää muista mitä ne elikot oli! Mutta sen muistan, että kyltissä luki aggressiivisia. No, enikeis. Paikan päällä tutkimme sitten neljästään jokaikisin paikan, mitä gepsin nollapisteen hujakoilta löytyi. Aikaakin käytettiin ihan runsaanlaisesti, mutta ei vain tärpännyt haaviin. Päätimme luovuttaa ja vilkaisin ympärillemme. Paikka näytti siltä kuin siellä olisi ollut kylällinen ihmisiä tappelemassa, tai vähintäänkin se aggressiiviinen karja paikalla! Kaikkialla muualla oli maassa kaunis valkoinen lumipeite, mutta meidän kohdallamme kaikki maasta löytyvät kivet ja puut oli käännetty ja kolot oli tongittu. Eikä me oikeasti tehty mitään pahojamme siellä! Se vaan näytti siltä.

No, kotiin päästyämme teimme loggaukset nettiin ja alta tunnin kätkön omistajalta pamahti maili, mistä purnukan löytää, kun saavumme seuraavan kerran yrittämään. Täytyy kyllä sanoa, että oltiin kaiken sen mylläämisen jälkeen etsitty vielä väärästä paikasta :D Well done.

Jaahas ja sitten kätköilijä harkitsee välillä unta, jotta jaksaa huomennakin meuhkata uuden geokoiran kanssa.

Ja sitten Raumalle sekä Laitilaan

2009-01-06T17:42:00.006+02:00

Joulun välipäivinä pakattiin sitten pikkuruiseen geoautoon HupPuh sekä allekirjoittanut ja paineltiin ensin Raumalle.

Rauma/Metsä

Tämä kuuluu jälleen kerran niihin kätköpaikkoihin, joihin ei varmasti olisi eksynyt ilman tätä harrastusta. Hauska pieni kukkula keskellä ei mitään. Aurinko osui näillä paikkeilla niin nätisti puitten taa, että oli pakko pistää jälleen kerran itsensä leviäksi kalliolle ja napata muutama kuva. HupPuh sai hoitaa etsimispuolen :D
Ulos ja lenkille -kätkösarja

Tämän sarjan kolme ensimmäistä pistettä oli tosi mukavasti löydettävissä ja kuntopolun varrella oli paljon kaikennäköistä nähtävää. Reippailtiin pisteet läpi ja saatiin bonuskätkön koordinaatit kasaan. Ajateltiin fiksuina (okei, taisi olla minun idea), että lähdetään vaan kävelemään takaisin autolle, kyllä se piste sitten tulee vastaan. Jep, ei tullut. Kätköilijöiden mahat huusivat jo Subin patonkia, joten käytiin välillä tankkaamassa ja palattiin uudestaan pelipaikalle loggaamaan bonari. Hyvin löytyi ja okein mukava sarja.
Joku oli unohtanut kuntopolun alussa laiturin veteen! Meidän suvussa tällaisesta kehkeytyisi monen vuoden armoton riita :D

Laitilan kirkko

Kuten huomasitte, livahdimme jo Laitilaan. Vanha kunnon pakollinen DNF :D Harmittavainen kerta kaikkiaan. Gepsini nollapisteen halkaisija on tosiaan se 20 metriä, mistä olen jo aiemminkin höpöttänyt. Tällä paikalla se osoittautui kohtalokkaaksi. Pelipaikalla on noin 102 HYVÄÄ piilopaikkaa 20 metrin halkaisijaltaan olevan ympyrän sisällä! En oikein tiedä miten tätä asiaa pitäisi seuraavalla kerralla lähestyä. Toverillamme Outilalla olisi tarkempi gepsi, sillä pääsisi varmasti alkuun. Ja vielä jotkin muutkin kuin puusilmät mukaan, niin eiköhän siitä selvitä :D

Jätettiin muuten auto parkkiin kirkon parkkipaikalle, vaikka Tom Tom alias Wot Wot yritti ohjata muualle. Lopun viimeksi se "muualle" olisikin ollut lähempänä, joten kohtalotoverit, luottakaa navigaattoriin tällä kätkölle. Aidassa on aukko, josta pääsee oikealle puolelle.

Tapaninpäivä Ukissa

2009-01-06T17:24:00.007+02:00

No niin. Niin monta reissua on jäänyt kirjaamatta ylös, että on syytä pistää töpinäksi. Aloitetaanpa tapaninpäivän kätköreissusta Uuteenkaupunkiin, joka tällä kertaa toteutettiin kera koiran.

Kuuanvuori

Uudenkaupungin korkein töppyrä. Täytyy kyllä sanoa, että ylös kiipustaessa seuralaisdogista oli oikeasti hyötyä. Hajujen avulla se ilmeisesti etsi polun ja johdatti kätkölle. Toimipa vielä samalla nelivetona allekirjoittaneelle :D Kätköä dogi ei kuitenkaan pystynyt paikallistamaan. Täytyy harkita kenties jonkinlaista koulutusta. Paikalla oli käynyt lähiaikoina muitakin kätköilijöitä, joten jäljistä päättelemällä kätkö löytyi nopsaan. Mutta olipa kauniit maisemat!

Männäisten Ruukki

Tämä olikin hauskanen paikka. Olen kätköä jo aiemmin katsellut netistä, mutta "voi vaatia kahlausta"-attribuutin takia tämä on jäänyt. No, nyt oli sopivan jäistä ja vähävetistä :D Todella hauskanen miljöö. Käytiin dogin kanssa ensin arvioimassa tilanne, mutta oli pakko pistää koira takaisin autoon, koska arvelen, että sieltä alhaalta me ei oltais enää yhdessä päästy ylös. Kunhan olin vihdoin päässyt alas, niin purkki löytyikin nopsaan. Helppo piilo, mutta hauskanen paikka.
saarniston palometsä

Tämä oli ihan peijakkaan pirullisen vaikea! Käytiin ensin dogin kanssa etsimässä ja tongittiin paikkoja puolisen tuntia. Ei löytynyt, ei sitten millään. Olin unohtanut tietysti vihjeenkin autoon. Ärsyyntyneenä päätin luovuttaa ja käveltiin autolle. Lukaisin vihjeen ja.. oli aivan pakko kokeilla vielä kerran :D Vihjeenkin kanssa sain hetken aikaa arpoa. Paikan päällä kun on niin valtavan hyvin vihjeeseen sopiva toinen jemma, josta olin tietenkin täysin vakuuttunut, että siellä sen täytyy olla. No, kun vihdoin uskoin, ettei se sieltä löydy ja muutin taktiikkaa niin avot! Pian oli purnukka kädessä. Oli kyllä tainnut purnukka olla jo jonkin aikaa huoltamati, sen verran mössöksi oli lokipaperi muuttunut. Mutta hyvä kätkö!

Pari muutakin mestaa tuli Ukista tongittua. Kaiken kaikkiaan ihan hauskanen reissu tuon dogin kanssa. Ja ihan hyvä niin, koska dogi muutti minun luo :D

Hanko-Tammisaari!

2009-01-04T22:10:00.004+02:00

Aivan superhyvä viikonloppu takana! Retki tällä kertaa Hangon ja Tammisaaren saaristoon, yö Tammisaaressa, mahtavat eväät ja loistava seura. Ja 19 löydettyä kätköä! Well done. Myöhemmin tekstiä, tähän väliin vain kuvia :)

Siis niin hienoja maisemia! Tämä Tammisaaresta.

Casinon rannan vierestä. Hieno aurinko!

Hehkutusta beachiltä Hangosta :D Upea keli!

Lisää tarinointia ensi kerralla. Until then!

Paras geokätkö

2009-01-01T19:42:00.002+02:00

Hei rakkaat kollegat ja kiitos taas kommenteista :D Ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Mistä pääsemmekin aiheeseen, että nyt on kaikki vuoden 2008 kätköt haettu, joten on aika äänestää niistä paras. Täällä voi käydä äänestämässä Small oaksin tekemällä äänestyskoneella tai sitten voi mennä tänne ja äänestää ircin poikien koneella. Itse tein molemmat :D

Kuva on viime viikon Rauman reissulta. Kirjoittelen myöhemmin lisää. Ensi kertaan!

Joulunajan kuvia

2008-12-26T00:44:00.004+02:00

Kuusiston linnanrauniot pimiässä.

Bongaa sorsa -kätköllä bongattiinkin joutsen.

Maisemaa Kuusiston reissulta.

Kuusistossa metsämikro, mutta helppo sellainen!

Joo joo! On se siellä, kato vaan SYVEMMÄLTÄ!

Joulukätkösessiot

2008-12-26T00:14:00.005+02:00

Tip tap tip tap... Vaikka vihaa jouluruokaa, niin miten voi olla koko ajan maha täynnä? Oli jo aikakin lähteä suurta masua sulattelemaan.

Ennen joulua tempastiin HupPuhin kanssa pieni retki Kaarinan Kuusistoon. 4 tuntia ja 7 kätköä. Allekirjoittanut oli sen verran jäässä (pään sisältään), että löysi näistä itse vain yhden, loput ehti HupPuh kaivaa kolostaan ekaksi.

Kuusiston kirkko

Emme HupPuhin kanssa omista kumpikaan printteriä, joten liikkeellä oltiin ilman karttaa. Gepsi onneksi löytyy kuitenkin. Olin enikeis katsonut kotosalla karttaa etukäteen ja tehnyt muistiinpanot, että kätkö on jossakin muistomerkin hollillla. Jeah right. Alta voitte havannoida, kuinka hyvin minä tunnen karttamerkit.

HupPuh oli kätköillä tällä reissulla ihan uskomattoman nopea ja kaivoi tämänkin esiin alta aikayksikön.

Juurvalli

Tältä kätköltä oli kyllä upeat maisemat! Juuri tällaisten paikkojen takia minä pidän metsäkätköistä enemmän kuin vilkkaista city-kätköistä. Kunhan ne ei ole metsämikroja :P

Kätkön lähistöllä on jyrkkä kallion reuna. Ja totta kai näköala houkutteli oitis reunalle keikkumaan. Lievästä korkeanpaikankammosta kärsivänä pistin kalliolle maaten ja ihailin maisemaa, kun sillä välin jo HupPuh huutaa pusikosta: Löytyi! On se vaan nopsa flikka.

Jeps. Kuusiston keikauksen jälkeen seuraavan kerran kätköille päästiin vasta joulupäivänä. Toki tässä on tullut käytyä omilla kätköillä tarkastelemassa välillä. Vähänkö ollaan oltu Outilan kanssa iloisia, että väki on tykännyt niistä. Niin, että kiitosta vaan kävijöille :D Mutta sitten niihin joulupäivän kätköihin. Tällä kertaa suunnattiin nokka kohti Raisiota.

Ankat vaihtoon!

Kas, kas! Revanssi! Täytyy kyllä sanoa, että olin etukäteen asennoitunut jo siten, että ei tätä taaskaan löydy. Mukana oli kuitenkin koko sisarusparvi eli kätköillä vierailin kera Nuunan ja Jarnojiin. Nuuna hihkui kätkölle mennessä: Ei saa olla tuollaista asennetta! Selvä, olen sitten hiljaa :D

Jarnojii ohjasi meidät gepsillä paikalle ja paikka oli edelleen se sama, kuin viikko sitten. En oikeastaan osannut enää etsiä mistään, kun katsottiin viimeksi niin tarkasti Outilan kanssa. Noin vartin verran oltiin pyöritty paikalla ja itse olin jo luovuttanut, kun Jarnojii hoksasi jemman. No olipas ovela! Ärsyttävän läheltä olin itse jo katsonut, lähes koskenut kätköön. Oikein hyvä kätkö.

Katteluksen näkötorni

Kas, kas! Toinen revanssi! Tällä kätköllä oltiin käymässä joskus elokuun loppu puolella, kun kätköilijän uraa oli takana reilu kuukausi. Silloin pisti ärsyttämään ihan vimmatusti, kun kätkö ei löytynyt. Nyt pelmahdettiin paikalle kartan sijaan gepsin kanssa, ja hupsista keikkaa! Löytyi saman tien! Eihän se niin vaikea sitten ollutkaan. Pikkasen kyllä pistää miettimään, että kuinka oikeassa ne kartat mahtaa oikeasti olla.

Vesimittari

Ja sitten se reissun pakollinen DNF. Miten voi olla näin vaikea kätkö! Difficultyksi on onneksi luokiteltu 3,5 tähteä, joten kätkön kuuluukin olla vaikea. Mutta että näin vaikea! Ai kauhia, kun vieläkin mietityttää, missä se olisi voinut olla. Oikeasti, etsittiin kolmistaan kätköä 1,5 tuntia. Toisin sanoen käytimme 4,5 työtuntia etsintöihin. Siinä ajassa ehtii muuten penkoa melkoisen monta piiloa.

Loggauksista voi päätellä, että kätkö olisi näkyvissä, mutta sitä on vaikea tunnistaa. Saatan tietysti olla täysin hakoteillä. Gepsi näyttää paikalla aivan eri paikkaan kuin kansalaisen karttapaikka. Kumpi lienee enemmän oikeassa. Katteluksen näkötornista jotenkin viisastuneena päättelisin, että gepsi. Tänne täytyy ehdottomasti palata vielä uudestaan. Oikein ajatuksen kanssa.

No niin, siinä siis pieni otos lähiajan kätköilyistä. Huomenna ajattelin napata siskon Peppi-koiran mukaan ja lähteä Uuteenkaupunkiin päin. Saa nähdä miten meidän käy. Muutama kuva vielä!

TB-keruureissu

2008-12-16T21:08:00.002+02:00

Eiks ookki hieno otsikko? Tiiän, että tykkäätte ;) Kiitos taas kommenteista, oli mukava lueskella.

Outila on lähdössä reissuun ja haluaa napata muutaman TB:n mukaansa. Helpommin sanottu kuin tehty. Neljä kätköä, neljä bugia ja kaksi toheloa.

Pidettiin Outilan kanssa palaveri paikallisessa mäkkärissä, koska kunnon kätköilijä kaipaa mahansa täyteen hampurilaisia, ennen kuin pystyy toimimaan. Diskattiin tässä vaiheessa jo yksi neljästä valitusta kätköstä, kun se vaikutti niin kovin vaivalloiselta :D Jep, olis pitänyt ensin syödä, ja sitten vasta alkaa karsia. No, kolme kätköä kuitenkin vielä jäi ja näin se reissu eteni:

Ankat vaihtoon!

Loggauksien mukaan OIKEIN iso ja VALTAVAN suuri kätkö. Ok, got the point. Jotakin siellä höpötetään myös kätköilijöiden häikälemättömyydestä ja rohkeudesta. Jep. Ilmeisesti meillä ei sitä sitten ollut :D Jotakin tällä kätköllä tuli nyt kerta kaikkiaan puusillmäiltyä. En mä tajua vieläkään. Ei löydetty mitään, mikä olisi edes etäisesti muistuttanut kätköä. Mitä me ei tajuttu? Jäi vaivaamaan ihan pirusti. Päätettiin mennä valosalla uudestaan, ehkä sitten hoksataan. Mutta Outila ei nyt sitten ehdi saamaan TB:a tästä kätköstä mukaansa. No, ehkä maailma ei kaadu siihen. Varmaan muuten ärsyttää, kun sen kätkön lopulta löytää :D

Tukkasotka

Nauratti vaan niin kamalasti tuo puusilmäily edellisellä kätköllä, että lähdettiin ihan ilosin mielin jatkamaan matkaa. Oltiin jättämässä autoa jonnekin jumalan selän taa, kunnes ehdotin, että jos mentäisiin kuitenkin tietä pitkin autolla perillä asti. Mainio tuuma, Outilakin arveli. Oliskohan meijän pitänyt jotenkin syödä esimerkiksi enemmän? Jos me sit oltais oltu skarpimpia?

Jatkettiin siis matkaa perille asti ja löydettiin nollapiste tuossa tuokiossa. Kätkö ei vain ollut siellä :D Pyörittiin ja hyörittiin ja kiivettiin ja laskeuduttiin. Juuri kun olin harkitsemassa järjen käyttöä, Outila hihkui: Täällä! Ihan järkevä oli paikka ja Outila sai ekan bugin haltuunsa. Golikko se kyllä itse asiassa oli. Mutta sai kuitenkin!

Telkkä

Missä sinä olisit kaikkein mieluiten joulukuisessa tihkusäässä pilkkopimeään aikaan? Kenties kuraisella ja jäisellä luontopolulla, joka johtaa jyrkänteen reunaan? Jes, sinne!

Gepsi oli kyllä oikea varsinainen jäärä tänään, väkisin yritti johdattaa oikeaan paikkaan! :D No, pakko sitä oli lopulta uskoa ja nollapisteen löydyttyä paikallistettiin kätkökin nopeasti. Hyvin siellä metässä pärjää pimeälläkin! Outila sai täältä toisen bugin matkaansa.

Mutta nyt tuli kiirus! Kätköilijöillä on ollut ongelmia meidän kuusi-kätkön kanssa, joten hilpasen paikalle Outilan kanssa tarkistamaan tilanteen. Hauskasta, me oltiin hylkeen kätköllä samaan aikaan, kun hylje oli meidän kätköllä :D

Ekat omat kätkö!

2008-12-13T21:39:00.002+02:00

Jes, jes, jes, jes! Nyt ne on julkaistu! Hieno fiilis.

Kätköissä oli alunperin pientä säätöä, kun ne ovat joulukätköjä ja esillä vain osan vuodesta. Väliaikaisia kätköjä kun ei saa tehdä. Mutta nämä tulevat sitten esille joka vuosi, niin lopulta menivät läpi ja julkaisija julkaisi ne tänään kello 12.24 :)

Sitten saikin olla kuin tulisilla hiilillä lopun päivää, että lähteekö kukaan etsimään niitä, ja jos lähtee, niin löytääkö kukaan niitä. Luojan kiitos Raision FTF-huntterireaktori toimi ja ensimmäiset kätköilijät olivat paikalla reilun puolin tunnin kuluttua. Ja löysivät kaikki kolme kätköä! Kaiken kukkuraksi kätköt toimivat juuri niin kuin piti: valot kätkön valaistuksesta pidettiin, paketti oli kätköistä se vaikein ja kuusi ilahdutti kätköilijöitä.

Hieman tuli kätköilijöiltäkin kommenttia, että kätköt saisivat olla paikalla ympäri vuoden. Valaistus kätkössä kuitenkin koko kätkön idea poistuu ja kuusessa on melkoinen ylläpitäminen vuoden ympäri. Pakettia voisi kenties harkita jätettäväksi ympäri vuoden paikalleen. No, pistetään mietintämyssyyn.

Mutta tulkaa nyt hyvänen aika hakemaan kätköt loggauksiinne! :D

Nyt voisi taas pikku hiljaa keskittyä itse hakemaan kätköjä, kun omat onnistuivat ihan kohtuu hyvin. Ei tarvitse enää jännittää :)

Vehmaa

2008-12-12T18:40:00.002+02:00

Tervehdys ja kiitos taas kommenteista! Ihan teitä varten tulin turisemaan :D

Tulipas tuossa mieleeni, kun luin vanhoja bloggauksiani, etten ole maininnut, että sain vihdoin ja viimein lähikätkön haettua! Se oli sellainen "lievitetään kätköahdistusta viidessä minuutissa"-reissu. Tai no, sen piti olla.

Vinkkilän asema /Vinkkilä Railwaystation

Päätettiin siis Outilan kanssa hieman lisätä vaikeusastetta ja odoteltiin, että ensilumi on maassa. Yeah right! Torvelot ei taas otettu huomioon koko lumiasiaa. Kun on tuttu paikka, niin senhän löytää helposti, eikö?

Jos ei se lumi hankaloittanut asiaa tarpeeksi, niin Outila oli lisäksi lätkässyt gepsiin väärät koordinaatit. Hyvä. Onneksi koordinaatit olivat niin ilmeisen väärät, että ei uskottu gepsiä hetkeäkään. Sitten vaan mylläämään mestoja. Lumesta oli kyllä hyötyäkin, jäljistä oli helppo katsoa, mistä oli jo kurkannut. Tai olisi ollut, ellei kätkö olisi lopulta löytynyt siitä paikasta, mistä Outila katsoi heti ensimmäisenä :D Tää oli taas niin tätä! Säädetään kaikki, mikä vaan on mahdollista säätää.

Mutta oli aivan pirun hyvä piilo! Siinä on saanut kätkön piilottaja hetken aikaa miettiä toteutustapaa. Oikein mainio jemma.

Vehmaasta vielä...

...sen verran. Että ihan lähiaikoina tosiaan saattaa tulla uusia kätköjä. Julkaisijan kanssa ollaan tässä vähän neuvoteltu. Jos kätköt tulevat, ne tietysti huomaa kätkösivuilta, mutta jos ne eivät ilmesty, niin lupaan tulla purkamaan ahdistustani tänne :) Jännittää ihan pirusti!

Golikko ja FTF

2008-12-08T21:37:00.003+02:00

Hej alla!

Golikko

Toden totta onnistuin hävittämään erään geokolikon tuossa taannoin.Kyseessä oli Hamburg Geocoin for Scandinavia. Kolikko oli matkustanut Pakan nappula kätkölle ja joku oli unohtanut tiputtaa sen sinne. Lähetin potentiaaliselle kätköilijälle paheksuvan viestin, että kolikot ja muut matkalaiset tulee logata, jotta omistajat tietävät missä ne kulkevat. Kätköilijä ei enikeis ikinä tiputtanut kolikkoa kätköön, joten grappasin sen itselleni. Kolikon päämäränä on kiertää lähivuosina skandinavian kätköjä.

Kuvittelin parin viikon päästä jättäväni kolikon hienolle kätkölle, mutta yhtäkkiä en enää löytänytkään sitä. Käänsin ympäri ensin auton, sitten kaikki mahdolliset taskut ja sen jälkeen kämpän ja vielä epätoivon vallassa kaikkien muidenkin autot. Parisen viikkoa ehti taas kulua ja kolikon omistaja otti minuun yhteyttä, että missä kolikko luuraa. Paniikissa sitten riipustin hänelle tämän samaisen tarinan, mutta pyysin kuitenkin odottelemaan vielä hetken, jos kolikko kuitenkin ilmestyy jostaan.

No, kului taasen kuukausi. Joulusiivo alkoi lähestyä ja puunasin taas kämppääni. Sohvani alla oli jalkapallo, joka on lojunut siellä iän kaiken. Siirsin palloa, jotta saan imuroituia ja KAS! Kolikko oli siellä alla! Voi sitä onnen päivää. Nappasin kiiruusti kolikosta kuvan (kyllä, siivous jäi siihen) ja pistin kuvan kera äkkiä omistajalle viestiä, että LÖYTYI! Tämä "kätkö" olikin paljon pahempi kuin se alkuperäinen :D Viikon päästä löydöstä kolikko oli jälleen kätkössä ja Suurnesu on sen sieltä jo näköjään laittanut eteenpäinkin. Arvatkaapa oliko omistaja iloinen, kun kerroin löydöksestäni? :)

Semmosta. Sitten muihin aiheisiin.

Toinen FTF!

Jes, jes, jes! Ensimmäisellä kerralla rynnätessäni FTF:n perään Outila ei kuulostanut järin innostuneelta, joten sain mennä yksin. Eikä siinä siis mitään. Mutta kas, kas. Eräänä kauniina sunnuntaina, kun allekirjoittaneen olisi pitänyt lukea tenttiin, Outila ilmoitti, että suht lähelle on ilmestynyt juuri uusi kätkö. Eikun matkaan! Tenttikirja ja otsalamppu messiin, autossa voi ihan hyvin lukea pimeälläkin! (Tentistä tuli muuten feme, eli paras numero AMK:ssa :P). Hilpaistiin siis pelipaikalle Uutenkaupunkiin ja kätkö oli Kukonmäki. Kätkö oli kyllä melkoisen hyvin jemmattu, saatiin varmaan reilun vartin verran penkoa pusikoita. Ehkä pimeys vaikeutti asiaa.

Lopulta kuitenkin saatiin kätkö kaivettua käsiimme. Thank good siinä oli niin ilmeinen naamiointi :D Eikös niitä normaaliolosuhteissa yleensä kirota, eikä kiitellä... No, enikeis. Kätkö oli jostain syystä melko tylsä. Siinä ei ollut mitään punaista lankaa. Itse paikka on korkealla olevan kerrostalon takapiha. Ja purkki siis normaaliakin normaalimpi purnukka. Onneksi lähdettiin metsästämään FTF:a, muutoin olisi voinut ärsyttää jopa mokoma purkki. Mutta tulipahan taas lisää etsittävää :)

News break!

Jepa jee! Mietin kauan uskaltaako tässä enää moittia muiden purnukoita, kun ollaan Outilan kanssa juuri jemmaamassa ekoja omia kätköjä! Jee! Saapi nähdä, miten ihmiset ottaa ne vastaan. Jännittää aika paljolti. Mutta vastaanotosta tiedämme kenties lisää viikonloppuna.

Palailemisiin siis!

Täällä on muitakin!

2008-12-01T20:39:00.002+02:00

Olipas hauska huomata tänään, että tätä blogia oikeasti lukeekin joku :D Kiitoksia kovasti kommenteista, lupaan tsempata kirjoittamisen suhteen jatkossakin.

Reilu viikko sitten perjantai-iltana tein poikkeuksen normaali kuvioistani ja lähdin tapaamaan ihan oikeita ystäviäni. Kyllä, minulla on sellaisiakin :D Päädyttiin jostain syytä iltapaseerulla vuokraamaan Mamma Mia! -leffaa, joka ei ikävä kyllä ollut silloin vielä tullut vuokraamoon. Kotimatkalla huikkasin ystävilleni, että tuolla olisi muuten sellainen geokätkö. Tästäkös ystäväni poikaystävä riemastui. Loppuilta sujuikin sitten siten, että minä etsin ystäväni poikaystävän kanssa kätköjä ympäri Turkua ja ystäväni seikkaili mukana näyttäen siltä, että häpeäisi meitä :D Ehkä se vaan huijasi, tykkäs kuitenkin :P

Turun reissulta löytyi siis seuraavanlaisia kätköjä:

Forgotten railway

Tämä kätkö oli jollakin tapaa metka. Opiskelen viereisessä koulussa ja olen monta kertaa ohiajaessani katsonut, että tuossa se kätkö varmastikin on. Nyt oltiin vihdoin liikenteessä sellaiseen aikaan, että paikalla ei ollut jästejä, joten päästiin rauhassa etsimään. Gepsi näytti jo ennen parkkeerausta nollaa, mutta jotenkin se siinä pysäköidessä pääsi unohtumaan. Karttaa kun vähän vilaisi, niin kätkö näytti olevan hieman sivummalla. Tutkailtiin ympäristöä varmaan 20 metrin säteeltä ja hyvä, ettei kohta jo oltaisi hypätty aidan väärälle puolelle. En saanut gepsiä millään osoittamaan enää nollaa, joten nakkasin mokoman kapineen taskuuni ja aloin ajatella järjellä. Käppäilin vihdoin sen paikan kohdalle, jota olin aina ohiajaessani vilkuillut. Ja piru! Siellähän se tietysti oli! Olisiko se nyt kuitenkin ollut taas hieman helpompaa kurkata sinne heti ensimmäisenä?

TYKS

Tälläkin kätköllä kartta johti taas jonnekin aivan korpeen ja gepsi senkuin kannusti vieressä. Minulle ei ole vieläkään oikein selvinnyt, mitkä kartat näyttää todellista kätkön kohtaa ja mitkä kartat näyttää tahallaan pieleen. Siis jos ei ole Premium jäsen. No, ehkä se vielä jonakin päivänä minullekin aukenee.

Käppäiltiin siis pelipaikalla ympäriinsä ja kylläpä oli taas liki, etten lähtenyt punttaamaan ystäväni poikaystävää korkealle puuhun. Olkoot nyt kuinka spoileri tahansa, niin ei, se ei ole siellä puussa. Ihmeellisiin paikkoihin niitä kätköjä keksitään laittaakin. Piilo oli kyllä erinomainen, siitä pisteet. Purkkikin oli kekseliäästi kiinnitetty. Mutta että sellaiselle paikalle! Ehkä urbaanit kätköt ei vaan ole mun juttu.

Seuraavalla kerralla tarinoidaankin ehkä kadonneesta geokolikosta lisää ja kerrotaan Tilkkuliinin toisesta FTF-huntista.

Luonto-otoksia :P

2008-11-22T16:08:00.006+02:00

Auringonnousun aikaan siellä kukkulalla Nauvossa.

Nauvon lauttarannassa, tuuli ja tuiversi ja aurinko paistoi.

Massiivisen olonen silta, kun siellä hengaili alla. Tämä on se Sattmarkin silta tms.

Etsi kuvasta kätkö :P

En tipu mereen, en tipu mereen, en tipu mereen, en tipu mereen...

Miten niin mä olen ryniny jossain?! :D

Heippuli!

2008-11-22T15:32:00.004+02:00

Tervehdys taas! Mietiskelin tuossa, että on jäänyt tämä bloggailu vähän taka-alalle. Teinkin siis päätöksen, etten edes yritä kirjoittaa jokaisesta kätköstä, jonka haen, onhan niitä hienosti kertynyt jo 129 löytöä ja 8 ei-löytöä. Kirjoitan vastedes siis vain, jos on oikeasti asiaa :D

25h-retkeltä jäi vielä mieleen kaksi kätköä, joista haluan kertoa.

Airiston Aalloilla

Tämä kätkö oli hauskanen siitä, että löysimme aivan käsittämättömiä reittejä kätköpaikalle ja pois. Paikka oli ennestään tuttu, joten maisemiin ei niinkään tullut kiinnitettyä huomiota, mutta kyllä nekin upeat on. Kätkö sijaitsee siis Paraisilla. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja ajateltiin, että kun kätkökuvauksessa kerran mainittiin ainakin 2 polkua, niin kyllä niistä väkisinkin tulee joku vastaan. No, ei tullut. Rämmittiin aivan käsittämätöntä ryteikköä perille asti. Etsiskeltiin kätköä tovi ja kaivettiin se lopulta esiin. Outilan mielestä vihje oli hämäävä.

No, enikeis. Eikö tässä vaiheessa olisi todennäköistä, että löytäisi sen polun viimeistään nyt? Todennäköistä tai ei, niin ei me sitä löydetty :D Jatkettiin rämpimistä, mutta tällä kertaa eri suuntaan. Päädyttiin lopulta vesirajan luo ja jouduttiin kalliolle, joka johtaa mereen. Voi että se oli hauskasta. Kallio ei ehkä näytä niin pahalta, mutta muutaman tunnin unilla ja muutenkin syntymäkömpelyydellä varustettu joukkio oli lentää mereen useita kertoja. HupPuh oli nopein ja selviytyi ensimmäisenä turvalliselle maankamaralle, tai siis laiturille. Siellä se sitten naureskeli minua ja Outilaa ja ottipa vielä mokoma todistusaineistoksi kuvia. Se oli kyllä hauska mesta ja lopulta selvittiin kaikki kuivin vaattein takaisin autolle.

Wanha kalkkilouhos - old quarry

Tämä oli 25h-retken viimeinen kätkö. Oltiin jo oikeastaan ajamassa kotiin, mutta halusin aivan välttämättä nähdä paikan, kun se kuulosti kuvauksessa ja loggauksissa niin mielenkiintoiselta paikalta. Ja sitähän se myös oli.

Kurkittiin ensin ylhäältä alas ja ajattelin, että tuonne en kyllä mene. Niin taisi kaikki muutkin ensin ajatella. No, eipä mennyt kauaa, kun Outila olikin jo louhoksen pohjalla ja hetken päästä mentiin HupPuhin kanssa perässä. Rynättiin jokaikinen kolo ja vähän muitakin paikkoja, mutta ei löydetty kätköä! Hämmästelen vieläkin, mitä meiltä muka jäi huomaamatta. Joku kätköilijä oli sen nimittäin samana päivänä löytänyt, eli kyllä se paikallaan oli.

Kätköpaikan hauskuus ei kuitenkaan loppunut tähän. Päätettiin lopulta luovuttaa. Tässä vaiheessa havahduin: Millä hitolla täältä pääsee ylös!? Siinäpä vasta pulma. Outila selvisi ketteränä ensimmäinen ylös. Mikä sinänsä on kyllä jo pienoinen ihme, Outilan motoksi kun sopisi "I do all my own stunts". On meinaan tyttö sen verran ryninyt elämässään. HupPuhkin sai punnerrettua itsensä ylös ja kuulin ylhäältä hihkumisen: "Enpä ois uskonu, että mä tuun tosta ylös!" Jes, lohduttaa tosi paljon. Joukon suurimman elopainon omaavana yritin rauhoitella itseäni, että kyllä tämä tästä. Ei muuta kuin kiipeämään! Ihan käsittämättömiin suorituksiin sitä ihminen pystyykin. Ei tällainen pikku kiipustaminen välttämättä kaikille ole suoritus eikä mikään, mutta minä kyllä sain todella ylittää itseni, että pääsin ylös! Kunnon etunoja, kiinni siitä mistä saa ja roimasti itseluottamusta, niin kyllä se Tilkkuliinikin sieltä lopulta nousi! Hieno haaste ja voi kuinka ihanaa, että sinne saa mennä vielä toisenkin kerran..

Sellasta :D Tähän väliin voisin iskeä vähän lisää kuvia matkalta.

FTF!

2008-11-16T22:24:00.003+02:00

Pakko on tulla heti kertomaan! Eka FTF plakkarissa!

Mynämäen kirkko

Katselin gc.fin puolelta onkos lähistöllä jotain löytämättömiä kätköjä. Ja olihan siellä! Kengät jalkaan ja kohti Mynämäkeä. Hurautin paikalle vailla ulkovaatteitta ja toivoin, että löydän kätkön nopeasti. Matkalla mieleen pilkahti jo pelko, että mitä, jos en löydäkään kätköä! Se se vasta olisi noloa FDNF :D

No, autossa näpyttelin ensin nopeasti koordinaatit vehkeeseen, heitin lampun otsalle ja painelin pihalle. Olin siis saanut auton todella lähelle kätköä, koska en ehtinyt montaa askelta ottaa, kun jo olin nollapisteessä. Pariin paikkaan kurkkasin ja toisessa se kätkö sitten olikin! Avasin kädet täristen laatikon ja TADAA! Tyhjää täynnä koko kirja. Jeeee! Raapustelin sinne FTF 16.11.08 21.19 Tilkkuliini. Mahtava fiilis!

Mutta sitten tuli vielä sellainen surkuhupaisa käänne. Loggailin tuossa äsken löytöni ja menin katsomaan tuliko gc.fin puolelle heti merkintä, että se on löytynyt. Ja tulihan se. Tähän olin tyytyväinen, mutta! Kas kummaa. Mynämäen kirkon kätkön alla oli kätkö Mynis, joka oli edelleen siis löytämättä. Helvetti! Ajoin Mynikselle sen yhden FTF:n takia, enkä kiireessä huomannut, että aivan vieressä olisi ollut toinenkin! Piru sentään tuota Tilkkuliinin hutilointia! No, ainakin tämä jää varmasti mieleen vuosiksi eteenpäin :D

Auringonnousuun

2008-11-15T22:33:00.002+02:00

Nagu - Parola

Ensimmäinen kätkö yöllisten päikkäreiden jälkeen oli jälleen kerran yhden Nauvon vaellusreitin varrella. Polun alussa oli yllättäen mäkihyppy-hyppyri. Hassuun paikkaan on sellainenkin nakattu. Lähdimme kiipustamaan mäkeä ylös (ei sitä hyppyriä, vaan viereistä kalliota :D) hassut hatut yhä päässämme. Päästyämme mäen päälle aurinko nousi juuri kauniisti puiden takaa. Kävelimme lähemmäs kätkö ja maisemat oliva upeat. Aamuaurinko valaisi kallion aivan upeasti ja minä jäin vain ihastelemaan maisemaan, kun HupPuh ja Outila etsivät kätköä. Outilalla olikin paras strategia ja hän kaivoi kätkön esiin.

Tuli muuten mieleen, etten ole tainnut missään mainita, että loggailimme kätköjä tällä reissulla nimellä Team Hutila. Tai niin sen oli tarkoitus olla, mutta jollain kätköllä saattaa lukea jotain muutakin. Raivostuttavaa kirjottavaa Tilkkuliini, HupPuh ja Outila. Joten oikaisimme hieman.

Kätköpaikalla suoritettiin myös hieno seremonia. Outila ja HupPuh lauloivat sen, minkä Teddykarhujen metsäretkestä osasivat (joka muuten ei ole paljon) ja hienon puheen jälkeen minulle lahjoitettiin tulukset lahjaksi hienosta kätköilijän uran aloituksesta. Thanks guys!

Tämän kätkön jälkeen nälkä alkoi jo haitata näköä, joten hurautimme Nauvon vierasvenesataman uimarannalle evästelemään. Keitimme puuroa (pastaa) ja joimme teetä (energiajuomaa), jälkkäriksi kunnon hedelmiä (muffinsseja). Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta ja meri oli edelleen lähes tyyni.

Aivan upea aamu!

Kuvia saaristosta osa II

2008-11-14T13:55:00.005+02:00

Vallattoman kaunis Korppoon kirkko.

Ei oo kylmä!!

Nauvon kirkko pyhäinpäivänä. Ja pimiässä :D

Pikkuriikkinen purnukka Nauvon vierasvenesatamassa.

Nauvosta jatketaan

2008-11-14T13:35:00.002+02:00

Maittavan ruokailutuokion jälkeen jatkettin Nauvon kirkolle. Ei ollutkaan mikä helppo nakki.

Nagu - Kyrkbacken

Minulla ei ollut hajuakaan, missä päin kätkö on, joten seurasin kiltisti kartanlukija HupPuhia ja gepsinkäyttäjä Outilaa. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja alettiin ihmetellä, kun gepsi ei sano mitään järkevää. Jossakin vaiheessa gepsi sai päähänsä, että kätkölle on 20 metriä johonkin suuntaan, olimme me sitten missä tahansa. Piti luoda uusia strategia, koska ensimmäinen ei selvästikään toiminut.

Poistuimme metsästä tielle ja yritimme päätellä välillä kartasta jotakin järkevää. Sekään ei jostain syystä oikein onnistunut. Huomasin luontopolun merkin ja polun alkupään. Nappasin gepsin ja lähden summanmutikassa painelemaan polkua ihan mutulla. Yllättäen nollapiste pamahtikin pian ruudulle. Huikkasin muutkin etsimään ja lopulta HupPuh sai kätkön ongittua käsiinsä. Työvoitto! Kiva, että välillä tuli haastavampikin kätkö.

Nagu - Gästhamn

Kirkolta kävelimme Nauvon vierasvenesatamaan. Näky oli aivan sanoinkuvaamattoman kaunis. Yritän sitä kuitenkin jotenkin kuvailla. Rannassa oli iloisen värisiä valoja ja meri oli aivan peinityyni. Kauempaa näki, kuinka usva nousi meren pinnalle. Tunnelma oli seesteinen ja mitään ääniä ei kuulunut. Tuli joulu mieleen.

Aikamme ihasteltuamme lähdimme etsimään kätköä. Ja olipas se sitten hankala. Ei olisi pitänyt lukea vihjettä, olisi voinut olla helpompaa ilman. Etsittiin ja bengottiin vaikka kuinka ja homma vaikutti jo täysin epätoivoiselta. Oltiin jo päättelevinämme, että kätkö on pudonnut mereen. Etsimisen tuoksinnassa sekä HupPuh, että Outila kävelivät mereen. Ja minä sain kunnon naurut :D Lopulta kätkö kuitenkin löytyi! HupPuh oli vaihtanut etsintästrategiaa ja kaivoi minimaalisen kätkön käsiinsä. Pienin purkki, mitä olen nähnyt. Tästä kätköstä tuli todella hyvälle mielelle.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että oli aika keksiä mihin menemme yöksi. Päädyimme lopulta kätkön Kasberget tuntumaan. Muistimme, että aiemmin siellä käytyämme, olimme nähneet maastoa, mihin teltan voisi laittaa pystyyn. Hilpasimme puomitetun tien alkuun ja väsyneinä emme jaksaneet pohtia asiaa sen enempää, vaan lykkäsimme teltan pystyyn keskelle tietä :D Hieno! Pajautimme vielä trangian porisemaan ja nautimme minttukaakaot.

Sitten alkoikin levoton yö. Teltassa tulee aina pissahätä juuri silloin, kun on nukahtamassa. Eikun pihalle. Sitten tulikin seuraavaksi kylmä. Kun kylmyydestä pääsi eroon, tuli mieleen kaikki kauhutarinat ja muut urbaabilegendat. Joskus kello kahden jälkeen yöllä viimein alkoi uni maittaa. Ja kello kuuden jälkeen olin varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni iloinen aamun aikaisuudesta. "Jes! Kello on jo kuusi! Nyt saa jo nousta ylös!" Aamu oli ihana ja oli mukava herätä. Keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja painelimme aamun ensimmäiselle kätkölle.

Korppoosta jatketaan

2008-11-12T00:21:00.002+02:00

Venemuseon kätkön aikana ilta alkoikin jo pimentyä melko lailla. Hilpastiin seuraavaksi Korppoon kirkolle ja hautausmaa oli varsin kaunis pyhäinpäivän kynttilöiden loisteessa. Sisällä kirkossa veisattiin virsiä.

The Korpo church - Korpo kyrka

Kirkon kätköpaikka oli todella selvä. Ei siinä paljon gepsiä eikä vihjettä tarvittu. Pyhäinpäivän vuoksi paikalla oli kuitenkin melkoisesti ihmisiä, joten kävimme ensin ihailemassa kaunista kirkkoa ja kynttilöiden loistoa. Ihmisten kaikottua hilpasimme kätkön luo ja loggasimme paperin rauhassa.

Wattkast Bridge

Korppoon kirkolta lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Nauvoa. Matkan varrelle osui ensimmäisenä Wattkastin silta, josta on aikaisemmin ilmeisesti kulkenut lossi. Allekirjoittanut jälleen vaan kruisaili geobiilillä ja äkkiä HupPuh jo kiljui takapenkiltä "Tähän parkkiin!". Selvä, siihen siis. Pipo päähän ja pakkaseen. Jostain syystä olin aivan kujalla tällä kätköllä ja sain katsella rauhassa, kun HupPuh kaivoi kätkön esiin. Otsalamput päässä seisoimme tien vieressä ja parikin autoa oli suistua tieltä tai ainakin vähintään pysähtyä järkytyksestä, että täällähän on ihmisiä. Mahtoivatkohan saada traumoja? No, saimme logattua kuitenkin rauhassa ja HupPuhilla oli suuria vaikeuksia saada purkki takaisin jemmaansa.

Retais

Tämä kätkö oli kyllä jonkin sortin pettymys. Lauttarantaan saisi varmaan monen monta hienoa kätköä, mutta tämä oli toteutettu suorastaan tylsästi. Ainut jännitysmomentti oli, että pysymmekö laiturilla vai liukastummeko mereen. Rauhassa saatiin pimeydessä kaivaa purkki "esiin". Purkki näkyi siis jopa pimeällä jo kauempaa, itse laatikko oli vanha tuorejuustopurkki hedelmäpussissa (!) ja muutenkin koko homma oli täysin mielenkiinnoton. Mutta, kiva kuitenkin, että sielläkin oli kätkö!

Nagu - Mittilandsvägen

Oltiin kyllä syöty matkalla pikaisesti eväitä jo pariin otteeseen, mutta tällä kätköllä päätettiin pitää kunnon ruokatauko. (Hassua muuten, että missään ei näkynyt nuotiopaikkaa koko matkan aikana?) Ajeltiin pilkkopimeässä metsässä aivan kätkön tuntumaan. Valettiin ensin itseemme uskoa, että ei siellä metsässä mitään murhaajia tai muita pelotuksia ole, ja rohkein mielin paineltiin etsimään kätkö. Pimeydessäkin löydettiin hyvin.

Kätkön etsimisen jälkeen laitettiin trangiaan vesi kiehumaan. Ensin juotiin kaakaot ja sitten kunnoon makaroni-lihapulla-sötkötys, jälkkäriksi lämpimiä voileipiä. NAM! Taivas oli kirkas ja tähdet valaisi eväspaikkaamme. Ei vaan uskallettu kauheen kauaa olla ilman otsalamppuja :P Aivan mahtava paikka.

Nyt kätköilijä tarvitsee välillä unta. Seuraavalla kerralla pääsen ehkä jo leiripaikkaamme asti :P

Kuvia saaristosta osa I

2008-11-09T18:06:00.007+02:00

Ensimmäiset maisemat Robinsonin luontopolulta Sattmarkista.

Upeat maisemat Kasbergetiltä.

Hiano puu saaristossa!

Lauttamatka Parainen-Nauvo (ihan ku ei olis ollu lautalla koskaan aiemmin! :P :D)

Valkoinen torni...

..ja punainen torni!

Turun saaristoon!

2008-11-09T17:40:00.002+02:00

Tervehdys! Vihdoinkin päästään niihin 25h-reissun kätköihin. Ensinnäkin reissun nimestä sen verran, että sen piti olla ihan tavanomainen 24h-reissu, mutta HupPuh vahingossa kirjaili 25h, joten oitis tartuimme tilaisuuteen ja lisäsimme retkeen yhden tunnin. Matkaan siis!

Sattmark - Robinson Ropeway

Aloitettiin retki helpolla rastilla Paraisilla. Robinson luontopolulla Sattmarkissa on kolme kätköä, joista Ropeway oli ensimmäinen. Olin itse täysin pudonnut kartalta. Valmistelin meille kotona kansion, jossa oli jotakuinkin kaikki lähiseudun kätköt, siis Turun saaristosta. Sen jälkeen vain ajoin meidät paikalle. HupPuh kartturoi ja Outila käytti gepsiä, minulle jäi siis vain hengailijan rooli :D

Kuvittelin siis, että pääsemme heti tarpomaan luontopolulle, mutta kätkö olikin jaloissamme jo ennen kuin ehdin pipoa laittaa päähän. Ihan oikeasti! HupPuh kaivoi kätkön esiin ja Outila laittoi jo seuraavan kätkön koordinaatit gepsiin.

Sattmark - Robinson View

Toinen kätkö luontopolulla oli View. Ihan hyvä, että tämä view oli heti ensimmäisenä, koska tämän jälkeen nähtiin saaristossa aivan käsittämättömän upeita näköaloja! No, tämän kätkön minä sain sentään kaivaa esiin, kun HupPuh pelleili kompassin kanssa ja Outila viittoi oikeata suuntaa. Ilmeinen jemma.

Sattmark - Robinson Climb

Polun kolmas kätkö, Climb oli hauskanen. Kalliolle sai hilata itsensä köyden avulla. Olisi sinne toki ilmankin päässyt, mutta se oli paljon hauskempaa pelleillä köyden kanssa. Olin lukenut vihjeet kätköille jo kotosalla ja tällä kätköllä vihje oli jotenkin käsittämätön. Se oli sellainen, että vihjettä ei tajunnut, ennen kuin löysi oikein paikan. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mutta niin sen pitää ollakin. Jos kaikki kätköt olisivat huisin helppoja, ei harrastus varmasti jaksaisi kiinnostaa niin kauaa.

Näiden kätköjen jälkeen minulla menee varmasti järjestys sekaisin, mutta ei anneta sen häiritä. Jätän siis suosiolla järjestysluvut pois :D

Nagu - Kasberget

Kasberger oli kyllä aivan upea paikka. Meidän lähtömme vähän myöhästyi aamulla (lue: lähdimme joskus yhden aikaan päivällä) ja halusin ehtiä edes yhdelle näköalakätkölle valoisaan aikaan. Ennakolta olin päätellyt, että tämä on niistä varmasti hienoin, joten suihkasimme tänne vielä auringon paistaessa. Tai siis se olisi paistanut, jos ei olisi ollut pilvistä :D Mutta ei satanut! Takaisin asiaan. Köpöteltiin kätköpaikalle ja kätkö hyppäsi silmään. Logattiin purkki äkkiä ja suurin piirtein juostiin katsomaan maisemaa. Ja olihan se upea! Kyllä sinne olisi voinut toviksi pidempäänkin jäädä ihastelemaan. Käsittämätöntä, että näin läheltä kotia löytyy näin upeita paikkoja, jotka eivät ole aiemmin käyneet mielessäkään. Hieno tämä harrastus!

Korpo - Rumar

Tässä välissä hilpaisimme ilmeisesti Korppooseen. Tämä olikin metka kätkö. Tai siis se torni, mikä paikalla sijaitsee. Aurinko alkoi tässä välissä laskea ja valkoinen torni värjäytyi hienosti punertavaksi. Lähestyimme kätköä vähän hassusti. Outila lähti gepsin kanssa toista kautta ja HupPuh kartan kanssa toista kautta. Päätin seurata HupPuhia, kun Outilan reittivalinnat eivät ole aina kauhean fiksuja :D No, on ne aina fiksumpia kuin minun. Outila ehti tällä kertaa kätkölle ensin, mutta HupPuhin kanssa nähtiin kummituksia :D Todella simppeli kätkö pilkotti kolostaan. Oikein kaunis metsikkö kyllä, pakko myöntää.

Korpo båtmuseum

Tämä kätkö oli jollakin tavalla huvittava. Gepsi näytti keskelle parkkipaikkaa ja siellä kätkö ei selkeästikään voinut olla. Pyörittiin ympäriinsä hetkinen ja pohdittiin mitä potentiaalisia paikkoja löytyisi. Siinä hengaillessa kätkö oli yhtäkkiä Outilan kädessä :D Hän oli jäänyt pohdiskelemaan juuri kätkön eteen. Täysin vahingossa bongattiin siis. Loggailessa ohi kulki lenkkeilijä, joka katseli aivan tavattoman pitkään. Olisiko johtunut otsalampuistamme. Saatiin odottaa melkoinen tovi, ennen kuin saatiin kätkö palautettua. Sen verran hitaasti lenkkeilijä alkoi kulkea. Katsoi vielä taakseenkin!

No, sitä se on. Nyt taidan lämästä tähän väliin muutaman kuvan ja jatkaa myöhemmin.

Nokian kätkösessio

2008-11-06T22:48:00.002+02:00

Hei vaan taas. Olin suunnitellut etsiväni Nokialta neljä kätköä, mutta jouduin tyytymään kolmeen, koska tie kolmannelle oli suljettu. Rakennusmiehet katsoivat minua kummeksuen, kun kätköilijälle tyypilliseen tapaan menin tietä kuitenkin niin pitkälle kuin pääsin :D Oli siellä kyllä melkoiset kuopat. No enikeis, seuraavilla kätköillä pääsin sentään käymään.

Näkymiä Nokialta: Pitäjänsilta

Kätkökuvauksessakin sanotaan, että gepsin vastaanotto on täällä heikko, joten olin jälleen kerran henkisesti valmistautunut. Heikko tarkoittikin lopulta sitä, että sitä ei ollut ollenkaan. Hilpaisin paikalle ja tunsin itseni idiootiksi. Paikalla oli juuri vanha pariskunta lenkillä. Turvauduin pikahämäykseen kameraan vaikka mitään kaunista kuvattavaa en löytänytkään. No onneksi silta sinänsä on ihan mielenkiintoisen näköinen. Siitä siinä sitten tovin kuvailin. Pariskunnan häivyttyä pääsin etsimään. Olin katsonut vinkin etukäteen ja mielestäni olin aivan oikeassa paikassa. Hyöryin ja pyörin kuin puolukka... Ihmettelin jo tyhmyyttäni kunnes jokin vilkahti silmissäni. Tämä kätkö olikin oikeastaan todella näkyvissä. En osannut etsiä sitä niin hyvin näkyviltä. No, bongattua se kuitenkin tuli.

Suomen Gummitehdas

Tämä oli jollakin tapaa hauskanen kätkö. Pamahdin paikalle aivan keskellä arkipäivää. Parkkipaikan löytäminen oli suurempi haaste, kuin itse kätkön paikantaminen. Tungin auton johonkin nurkkaan, sakkojenkin uhalla, etten vain jätä sitä rekkojen kääntöpaikalla. Tuntuu muuten nykyään jo ihan huijaamiselta lukea vinkit etukäteen. No, täällä ne kuitenkin olin taas lukenut ja paikka oli ilmiselvä jo kaukaa. Gepsiä ei paljon tarvittu. Kipitin paikalle ja sopivasti juuri kätkön kohdalla oli postin iso auto edessä, joten sain mennä loggaamaan rauhassa. No tietenkin juuri, kun minulla oli kätkörasia leviänä (pääsi yllättämään se magneetti! lähti lapasesta koko purkki) kätköpaikan päällä, niin postimies tulee takaisin. Hymyilin kauniisti ja jatkoin puuhiani, postimies poistui paikalta. Ei hän voinut millään tajuta mitä olin tekemässä, mutta saattoi kyllä ihmetellä, mitä aikuinen ihminen tekee Nokian kumin tehtaan pihalla leluja täynnä oleva pakasterasia edessään ja kynä kädessään. Jep, varmistin, että pihalla ei ollut ketään ja pistin rasian takaisin. Siellä on ja pysyy.

Nokian kirkko

Vimppa Nokialla hakemistani kätköistä oli aivan kirkon tuntumassa. Inhottava paikka, kertakaikkisen inhottava paikka. Olen eläessäni saanut kaksi ihan aikuisten oikeasti kovaa sähköiskua. Ensimmäisellä kerralla 20 vuotta vanhasta silitysraudasta ja toisella kerralla vanhasta imurista. Sen jälkeen en ole enää siivonnut :D Ja miten tämä kaikki liittyy tähän kätköön? Siten, että mokoma piilottaja, muistaakseni jopa haksu10 on jemmannut purkin sellaiseen älyttömän pelottavaan sähköpömpeliin. Oletan, että sellaiset on kaiketi tehty jotenkin turvallisiksi, että ei niissä henkeään saa lähtemään? Mutta miksi lapsia sitten kielletään aina leikkimästä niillä? En tiedä, mutta pirusti se pelotti mennä sinne kättään tunkemaan. Jouduin ottamaan sellaisen puoliksi makaavan asennon, että ylipäätään yletyin kätköön koskematta mihinkään metalliseen. Sähkö kiertää katsokaas metallissa :D (Joo, joo! Tiedän! Ylireagoin.) Oikeastaan asentoani voisi kuvata sellaiseksi, missä lapset kävelee rapukävelyä. You know?

Joo. Siinä oli se reissu. Sain ajella kotiin aurinkoisessa syyssäässä. Yhteensä kätköjä tuli matkan varrelta muistaakseni 13, mikä oli minulle tosi hyvä saavutus. Mutta ei mitään verrattuna meidän 25h Turun saaristo -retkeen! Aivan superhyvä reissu. Ensi kerralla pääsen vihdoinkin siihen :D

Ristiinasta Nokialle

2008-11-02T22:30:00.002+02:00

Pysähdyin matkalle kolmesti mielenkiintoisiin paikkoihin eikä ole enää hajuakaan, missä järjestyksessä nämä meni. Kiitos hyvien maantiedon kykyjeni, en sitä jaksa nyt edes lähteä päättelemään. Mutta tällaiset olivat kätköt.

Vapautemme Hinta

Vapautemme hinta oli mielenkiintoinen musitomerkki lähellä kauppakeskusta. Paikalla oli varmaan satoja ihmisiä, mutta muistomerkki on sen verran syrjässä, että saa melko rauhassa etsiskellä. Olin juuri takapuoli pystyssä alhaalla, kun rekka lähti liikkelle vierestä. No, saipahan kuski hetkeksi hupia itselleen. Kätkö löytyi pienen kyyristelyn jälkeen. Noustessani ylös rappusia taisin näyttää jotenkin pöllästyneeltä, kun parkissa ollut pariskunta nauroi minulle. Mokomat turjakkeet.

Lammin kirkko

Lammin kirkko oli aivan valloittavan kaunis! Suomessa tuntuukin olevan paljon kauniita kirkkoja. Tällä kirkolla oli monta musitomerkkiäkin, mutta mikään niistä ei liittynyt kätköön. Bongasin suoraan oikean kohdan, mutta hetken aikaa mukamas kuvailin kirkkoa, jotta varmistuin, että kukaan ei katsele. Ihmeen rauhassa on saanut kätkö olla niin selvässä paikassa. Hauska piilo.

Kankaistenjärvi

En nähnyt kätkön nimen mukaista järveä juuri lainkaan, koska en jaksanut köpötellä rantsuun asti. Gepsi yritti jälleen kerran ensin ohjata minut ryteikköön ja minä hölmö tietenkin uskoin. Hetken aikaa sain pyöriä, ennen kuin oikea suunta löytyi. Sen jälkeen kätkön etsiminen olikin helppoa.

Tämän jälkeen retkellä oli vielä kolme kätköä Nokialla. Niistä vielä ensi kerralla ja sitten 25h-retken kätköihin, kun oli aivan superhauskaa!

Kuvia Road Tripin varrelta

2008-10-31T23:12:00.004+02:00

Arvatkaapa mikä kätköistä on kuvassa?

Repoveden Kansallispuiston riippusilta. Kätkö on aivan tämän läheisyydessä.

Ärsyttävä Porvon rautatieasemakätkö.

Eksyilemistä Ristiinassa

2008-10-31T22:49:00.004+02:00

En tiedä mistä mahtoi johtua, mutta Ristiinan kaksi kätköä olivat jostain syystä tavattoman hankalia. Pääsin liikkeelle valoisaan aikaan, mutta kuinkas sitten kävikään.

Dendrocopos geocacher

Tämä vaikutti etukäteen hauskalta paikalta, mutta olin lukenut loggauksista, että gepsi heitättää paikan päällä rajustikin. Valmistauduin henkisesti taisteluun. Jonkin tovin haahuilin metsässä eessuntaas odotellen gepsin rauhoittumista, kunnes rakas äitini soitti. Liirum laarum ja diipa daipa ja ole sitten varovainen ja yksinkö sinä siellä metsässä ja kauanko vielä olet ja nythän on jo pimeä ja aitko vielä hakea muita kätköjä? No niin on ja aion hakea, jos nyt ensin pääsisin hakemaan tätä ensimmäistäkin!! Prkl! Tiuskaisustani kiukustunut äiti ymmärsi lopettaa puhelun ja pääsin etsimään kätköä pimeässä. Kolmisen varttia siinä vierähti ja olin jo oikeastaan luovuttanut, kun kätkö vihdoin ja viimein osui taskulampun valokeilaan. Voi sitä iloa ja riemua! Penteleen hankala kätkö. Oikein hyvä.

Brahen polku

Kun edellinen kätkö kerran sujui niin hyvin, päätin vielä pimeydestä ja äidistä huolimatta painella syvemmälle metsään hakemaan toisen Ristiinan kätköistä. Kerrankin olin itsevarmalla päällä ja päätin, että kätkö löytyy, oli mikä oli. Pimeässä näkyvyys oli vähän niin ja näin, joten melkoisesti sai arvailla missä kohtaa on ja mikä pömpeli on mikäkin kartassa. Muistin hämärästi kätkökuvauksesta jonkin sanan ja suunnistin sen perusteella oikean pömpelin luo vaikka gepsi olisi halunnut toisaalle. Hetken aikaa mietiskelin kätkön mahdollista sijaintia, kunnes tulin tulokseen, että nyt pitää ryömiä. Sammaloitunut maa oli mukavan märkä ja p*skainen sateen jäljiltä. Tungin itseni tarpeellisen syvälle ja olin naarmuttaa käteni, naamani sekä selkäni nauloihin. Sain lopulta kätkön ongittua käsiini ehjin nahoin. Alkoi suorastaan itkettää, kun hokasin, että täytyyhän se takaisinkin laittaa.

Kiitin onneani, etten ollut valinnut päivälle enempää kätköjä. Suunnistin seuraavaksi kohti kauppaa ja kiitin onneani uudestaan, etten ollut paikallista väkeä. Olin varpaista otsatukkaan yltä päältä p*skassa! Palkitsin itseni oluella ja kassa näytti harkitsevan kahdesti, pitäisikö minulle myydä vai ei. Tuli kaiketi siihen tulokseen, että minä todella tarvitsen sitä.

Mars Ristiinaan!

2008-10-30T15:40:00.003+02:00

No niin, terve taas rakkaat kuulijani. Porvoosta matka jatkui siis kohti Mikkeliä, vaan ei kuitenkaan ihan Mikkeliin asti. Matkalla pysähdyin ainakin miljoona kertaa, kun keksin aina uusia kivoja paikkoja, missä vielä voisi käydä.

Arboretum Mustila

Ensimmäinen pysäkki oli Elinmäellä kätköllä Arboretum Mustila. Mielessä painoi vielä hieman eiliset Porvoon epäonnistumiset, mutta tämä kätkö todella korjasi tilanteen. Tom Tom alias Wot Wot yritti ensin ohjastaa minut pellolle, mutta pienen rupattelutuokion jälkeen olimme samaa mieltä, että kannattaa kuitenkin mennä tietä pitkin.

Kurvasin Arboretumin pihalle ja autiota näytti olevan. Yksinäinen traktori (ei, kyllä siellä oli kuskikin) pörräsi ympäristössä, mutta se ei menoa haitannut. Käynnistin gepsin autossa ja etäisyys näytti 0 metriä. Epäilin kuitenkin, että minun autossani se tuskin on, joten jalkauduin ulos ja kävelin suoraan kätkölle. Hauska paikka ja kivasti löytyi. Palautti uskoni harrastukseen.

0 km: Elimäki

Seuraavaksi hurautin geoautoni Elinmäen nollapisteelle. Nämä kaksi kätköä ovat itse asiassa kyllä kävelyetäisyydellä, mutta matkathan kuljetaan autolla, jos matka on pidempi kuin auto. Vai miten se nyt oli?

Oli miten oli, tämä vaatikin jo pikkiriikkisen urheilusuorituksen. Ylös kätkölle pääsi vielä joten kuten, kun pysyi oikein tanassa etukenossa. Kätkö löytyi helposti ja nimi oli nopeasti logattu vihkoon, kunhan kynä ensin löytyi. Kätköltä alas päin tuleminen olikin sitten hankalampaa ja tahdostani riippumatta, vartaloni toteutti sen hyvin pikaisesti. Persliukua alas, katse vasempaan, katse oikeaan, kukaan ei nähnyt, huh. Kävelytiellä vastaan tullut herra saattoi kyllä hivenen ihmetellä paskaista olemustani.

0 km: Valkeala

Nollapisteeltä toiselle. Pysähdyin välillä muistaakseni Kouvolan Mäkkäriin käyttämään wlania ja täyttämään nälkäisen kätköilijän vatsan. Katsoin samalla innostuksissani yhden lisäkätkön matkan varrelle. Siitä lisää myöhemmin.

Valkealan nollapiste oli jokseenkin haastava. Luultavasti johtui vain ja ainoastaan gepsin pitelijästä. Suunnistin itseni sinne, tänne ja tuonne ja päädyin keskelle suota. Meni tovi ennen kuin sieltä pääsi pois. Otin uuden lähestymisyrityksen ja valitsin reitiksi tiheimmän ryteikön, mitä paikalta löysin. Väärin meni sekin. Kolmannella kertaa päätin kiertää kätkölle pidempää reittiä ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Tupsahdin nollakohtaan tuosta noin vain, ja jäljet paljastivat kätkön sijainnin hetkessä. Vihellellen poistuin paikalta.

Lapinsalmi - Repovesi

Extrakätkö, jonka bongasin Kouvolan Mäkkärissä oli Lapinsalmella Repoveden kansallispuiston riippusillan kätkö. Ehkä retken hienoin maisema. Polku ympäröi valtavan kaunista järveä, joka suorastaan houkutteli hyppäämään uimaan. Päädyin kuitenkin kastelemaan itseni vain pienessä tihkusateessa. Riippusilta oli varsin vaikuttavan näköinen. Jopa sen verran vaikuttavan, että itse en kokenut tarpeelliseksi kävellä sitä pitkin kahta metriä pidempään :D

Kätkö oli onneksi samalla puolella siltaa kuin minäkin. Riippusillan ihailun jälkeen lähdin menemään, mihin gepsi käski. Hetken aikaa taisin olla väärällä tasolla, kunnes bongasin edellisen kätköilijän persliukujäljet sammalikosta. Päästyäni oikealle tasolle, kätkö suorastaan hyppäsi silmiini. Joku edellisistä kätköilijöistä oli jättänyt 10 euroa purkkiin. Merkillistä. Jätin setelin oman onnensa nojaan, ja yritin peitellä kätkön hieman paremmin, siinä melko huonosti onnistuen.

Varmastikin Kajamonvuoren kätkön jälkeen, tai oikeastaan tasoissa, lempikätköni. Seuraavalla visiitillä voisi kiertää koko vaellusreitin. Ristiinan kätköistä luvassa kertomuksia seuraavalla kerralla. (En nimittäin malta olla palaamatta viikonlopun suunnittelun pariin. Lähdetään Outilan ja HupPuhin kanssa 25h-georetkelle Turun saaristoon!)

Hälsningar från Borgå

2008-10-26T10:26:00.006+02:00

Päätin syysloman kunniaksi tehdä pienen Road Tripin Suomessa. Taka-ajatuksena oli etsiä kätköjä matkan varrelta. Ensimmäinen paikka oli Porvoo, jossa saman tien menetin hermoni.

Porvoo railway station - Lättähatulla pääsee

Ensimmäinen Porvoon kätköistä oli siis yllämainittu rautiasemakätkö. Paikka sinänsä oli hauska, mutta... Kulutin aikaani paikan päällä noin kolme varttia. Minuutin välein joku ihminen meni ohi ja tölläsi mitä teen. Kolmen vartin aikana tuli myös pimeä ja piti ottaa taskulamppu käyttöön. Taivaalta alkoi jo ripsottaa vettä, Tilkkuliinin hermot alkoivat mennä. Raivostuttava kätkö! Kurkin aivan varmasti joka ikisin kolon, mitä paikalla vain oli. Enkä silti löytänyt! Seuraavana aamuna kätkön omistaja oli käynyt tarkastamassa kätkön, ja kuulemma paikallaan se oli. Prkl!

Four Elements: Earth

Keräsin hermojeni rippeet ja lähdin kohti seuraavaa kätköä, joka sijaitsikin hautausmaalla. Kätkökuvauksessa sanotaan, että kätköä voi etsiä pimeälläkin, jopa ilman taskulamppua, mutta itse en ainakaan pärjännyt ilman taskaria. Olin aluksi väärällä puolella aitaa, kunnes järjen ääni käski siirtyä toiselle puolelle. Siltikin sain tovin etsiskellä. Minulla oli kätkö kerran jo kädessä, mutta en tunnistanut sitä. (Miksiköhän sitä rautitieaseman kätköä ei löytynyt? :P) Toisella kerralla katsoin kyseistä elementtiä tarkemmin ja löytyihän se! Huh huh. Erinomainen piilo, täytyy myöntää.

Viator Borgoensis

Kolmas Porvoon kätkö sijaitsi hienolla näköalapaikalla. Kai. Nyt oli niin pimeää, etten nähnyt nokkaani pidemmälle. Jonkin hulluuskohtauksen ansiosta päätin lähteä kiipeilemään, vaikka kallio oli märkä enkä todella nähnyt edes kättäni pidemmälle. Itse asiassa se oli melko hauskaa, vaikka useampaan kertaan olin tippua päistikkaa päälleni. Kesken etsintöjeni eräs ex soitti ja minun oli lopulta pakko luovuttaa etsiminen. (Tiedetään! Kätköt ensin, sitten vasta exät!) Tämäkin kätkö jäi siis odottamaan seuraavaa kertaa. En pimeässä erottanut edes vihjeen mukaisia elementtejä, joten saattoi olla ihan fiksu veto poistua paikalta yhtenä kappaleena.

Minulla oli varattuna vielä neljäskin kätkö Porvoossa, mutta päätin antaa asian olla. Ensi kerralla sitten, kun on joku kaverina.

2008-10-22T22:05:00.006+03:00

Oi, voi, voi, voi! Kirjoittelin tuossa äsken pitkät tovit viimeisen kolmen päivän kätköilystä. Blogger ystävällisesti tuhosi kirjoitukseni, ennen kuin ehdin sitä julkaista. Lausuin muutaman kirosanan ja kirjoitin vihamielisen postauksen heti perään. Noh, siinä välissä netti olikin jo heittänyt minut pihalle! Minä niin pidän tietokoneista. Mutta ei puhuta nyt siitä, vaan KÄTKÖISTÄ! Kauhukseni huomasin, että on jäänyt kirjoittelematta lähiaikoina. Asiaan!

Helsinkiin mars!

Kerättiin porukka kasaan, eli minä ja HupPuh :D Aloitettiin kätköilyretki seikkailemalla ensin julkisilla kulkuneuvoilla edes takaisin, ennen kuin löytyi lähtöpiste.

Bridge of Sturenkatu

Ensimmäinen kätkö oli siis Bridge of Sturenkatu . HupPuh hyppäsi alas ja penkoi kaikki maailman pusikot, jotka olivat peittyneet lehtikasojen alle. Minä huutelin iloisena neuvoa ylhäältä ja lopulta piti valaa HupPuhiin hieman uskoa, että tarkastaisi yhden paikan vielä kerran. Ja sieltä se löytyi! Hyvä HupPuh! Hyvin pengottu :D

Työläisäiti

Seuraavaksi köpöteltiin kätkölle Työläisäiti. Melkoisen helppoja muuten nämä Helsingin kätköt. Tai siis niitä on helppo lähestyä. Tällä paikalla oli muuten paljon pikku koloja, mihin micro olisi voinut mahtua, mutta nokkelina löysimme oikean vikkelään. HupPuh ei ollut nähnyt vielä tällaista microa, opettavainen reissu siis.

QUEEN – geocaching tribute

Kolmas kätkö QUEEN - geocaching tribute oli vain vähän matkan päässä Työläisäidistä. Ihmeteltiin kotosalla, että mitä ne sellaiset vihjeen mukaiset jutut oikein ovat, mutta paikan päällä se sitten selvisi. Laitan myöhemmin kuvia niistä. Kätköpaikka oli melko selvä, mutta purkki ei millään ensin osunut silmään. HupPuh jäi ihmettelemään paikan päälle ja minä menin katsomaan toiselta puolen, jos kätkö näkyisi sinne. Ja näkyihän se! Sitten sellainen ”Oikeelle! Viel 10 senttii! Toiset 10 senttii! EI siihen suuntaan!”- keskustelu ja kätkö oli kohta kädessä. Hauska paikka.

Talvis

Tästä kätköstä HupPuh piti erityisen paljon :P Kyseessä siis Talvis, joka oli ensimmäinen neljän tähden terrain, jota haemme. Juuri kun saavuimme paikan päälle, selän takaa kuului ”Taidatte olla geokätköilijöitä!” Paikallinen kätköilijäseurue oli kävelyllä ja kouluttamassa uutta geokoiraa. Edellinen perheen koira oli menehtynyt surullisesti :( Tämä pentu oli oikein vilkas ja siitä tulee isona varmasti hieno Geokoira!

Ahdistelimme joukolla HupPuhia niin kauan, että hän suostui lähteä kipuamaan kätkölle. Kätkö onneksi näkyi maahan asti, niin ei tarvinnut summan mutikassa lähteä kiipeämään. Urheasti se sinne kiipesi ja puolivälissä kätköilijäseurue hihkui vieressä ”Ai niin! Siellä ei muuten ole kynää!”. Thänks. No, minä kohmelona yritin ensin heittää sellaisen ylös, mutta eihän siitä mitään tullut. Koiran omistaja onneksi tarjosi apuaan, ja kynä oli hetkessä oikeassa paikassa. Ai niin, seurueesta oli muutakin apua. Toisen herran kanssa ensin puntattiin HupPuh lähtöasemiin. Olisi voinut Tilkkuliini olla ihmeissään, jollei näitä apuvoimia olisi sattumalta saapunut paikalle.

Enikeis, hienosti se sinne kiipesi ja sai kynällä vielä logattuakin paperin. Minun osuuteni tällä kätköllä nyt oli vain johdattaa meidät oikealle paikalle. Ja kannustaa oikein kovasti! Helsinkiin voidaan mennä toistekin. Helppoa ja mukavaa tuo kätköily siellä. Ja kätköjä todella riittää pidemmäksi aikaa.

Mutta nyt minä olen Nokialla! Oikeesti! Saavuin lyhintä mahdollista reittiä, eli Porvoon ja Mikkelin kautta :P Älkää edes kysykö. Mutta siitä myöhemmin!

Geokätköahdistuksen helpotusta

2008-10-14T20:47:00.004+03:00

Huhheijaa! En ole edellisen postauksen jälkeen EDELLEENKÄÄN päässyt etsimään naapurissa sijaitsevaa kätköä. No, niin siinä ymmärtääkseni käy, että mitä lähempänä kätkö on, sitä kauemmin se odottaa hakemistaan.

IKEA - Raisio

No tänään joka tapauksessa geokätköahdistus kasvoi niin suureksi, että oli pakko päästä etsimään. Outilan kanssa käytiin shoppailemassa IKEAssa, joten samalla hilpastiin etsimään kätköä IKEA - Raisio. Ensin piti tehdä hirmuinen koukkaus, että pääsi laillisin keinoin oikealle puolen tietä. Kotvasen aikaa sai tallustella, ennen kuin päästiin pelipaikalle. Noin 20 metrin päässä paikka alkoi jo olla aika ilmi selvä. Itse kätkön löytäminen olikin sitten jo astetta hankalampaa, niin hyvin oli saatu sopimaan ympäristöönsä. Outila tempaisi itsensä niin korkealla kuin suinkin pääsi, mutta ei ylettynyt lopulta vielä lähellekään kätköä. Kätkö siis löytyi, mutta ei me siitä käsiimme asti saatu. Jo toinen tällainen! Ärsyttävää.

Tired of shopping

Ei auta itkut markkinoilla. Hilpastiin samoin tein vielä toiselle kätkölle, joka oli Tired of shopping. Loggauksista päättelin etukäteen, että kätköä voi lähestyä kahta kautta: helppoa reittiä polkua pisin tai ryteikön läpi. Jep, ei tarvinne kertoa kumman me valitsimme. Shoppailukamat niskassa oli muutenkin täysi työ pysyä pystyssä. Ilta oli onneksi vasta hämärtymässä, joten näimme sentään mitä olimme tekemässä. Ihme kiepautuksen jälkeen pääsimme kuitenkin kätköpaikalle ja rupesimme tonkimaan. Parisen minuuttia siinä meni, kun kurkattiin ensin potentiaalisimmat paikat. Kätkö löytyi lopulta kolmannesta mahdollisesta paikasta. Peruskätkö sinänsä, mutta oli hauskaa pitkästä aikaa LÖYTÄÄ jotakin. Palasimme sitten takaisin "helpompaa" reittiä. Epäilen, että sekin oli vielä hivenen väärä, koska matkalle osui muutaman metrin leveä mutakaistale...

Onnettomuudekseni olen tainnut hävittää erään geokolikon. Olen kääntänyt koko kämpän ympäri, mutta sitä ei löydy mistään. Kohta tarvinnee ilmoittaa omistajalle suru-uutiset.

!!!

2008-10-11T18:40:00.001+03:00

Ei voi olla totta! Naapuriin on julkaistu uusi kätkö 6. päivä eli viisi päivää sitten ja minä huomaan sen nyt!! **ttu mikä torspo! Nyt hakemaan se -->

Hirvesalo jatkuu..

2008-10-07T16:02:00.004+03:00

Kappale halutuinta Suomea

Kaislikon suhinoista jatkoimme matkaa lähes Kakskerran puolelle kätkölle Kappale halutuinta Suomea. Jätimme auton sillan toiselle puolelle parkkiin ja köpöttelimme kauniissa syyssäässä kätkölle. Kätkö antoi hieman etsityttää itseään. Minäkin meinasin lentää persliukua mäkeä alas, kun keskittyminen välillä herpaantui. Tovin etsiskeltyämme HupPuh kuitenkin kaivoi pikkuruisen purnukan esiin.

Kaunista saaristomaisemaa kuvattuna kätkölle johtavalta sillalta.

Illoistenjärvi

Illoistenjärven kätkö tuotti meille selkeästi eniten päänvaivaa. Olimme mitä ilmeisemmin lukeneet kätkökuvauksen hieman huonosti, emmekä ottaneet huomioon suositeltua parkkipaikkaa. Kävimme kyllä paikalla, mutta totesimme parkkipaikan olevan yksityisalueella. Jälkikäteen on nyt helppo arvioida, että taisi se sittenkin olla ainakin sallitumpaa, kuin valitsemamme toinen parkkipaikka.

Kiersimme kätkölle siis Illoistentien kautta. Siellä ei ollut missään yksityisaluekylttejä, joten koimme olevamme vähintäänkin laillisilla asioilla. Pistimme auton parkkiin johonkin tienvierustaan ja jäimme suunnittelemaan, mistä kohtaa kätköä kannattaisi lähestyä. Paikalle marssi jonkin sortin maanomistaja ja pistimme HupPuhin kysymään häneltä neuvoa. Tilusten omistaja oli kuitenkin kaikkea muuta kuin iloinen läsnäolostamme ja oli varmasti jo soittamassa poliiseja, kunnes HupPuh sai hänet rauhoittumaan. Herra näytti olevan hivenen hiprakassa ja autosta häneltä löytyi haulikko. Ei järin turvallinen yhdistelmä. Hän oli lähdössä metsälle, mutta päättikin lähteä kanssamme kätkölle. Se saattoikin olla ihan hyvä idea näistä lähtökohdista. Mies tuntui tuntevan metsän kuin omat taskunsa, mutta kätkölle hän ei sentään osannut mennä. Outila johdatti meidät gepsillä oikealle paikalle ja kätkö oli onneksi hyppysissämme kotvasen kuluttua. En tiedä mitä olisi mahtanut tapahtua, jos emme olisi löytäneet kätköä. Todennäköisesti herra olisi soittanut poliisit. Selvisimme humalaisen herran saattamina vielä metsästä poiskin ja täytyy kyllä myöntää, että arvostus Hirvensaloa kohtaan hivenen laski. Herrashenkilön kommentti "Kaikkihan täällä on yksityisomistuksessa!!" ei kuulostanut varsinaisesti tervetulotoivotukselta. Jokamiehenoikeuksista miehellä ei ollut mitään kokemusta.

Emme viitsineet uhata henkeämme enää tämän enempää vaan lähdimme illan pimetessä täyttämään kurnivia vatsojamme. Hirvensaloon jäi kourallinen kätköjä vielä haettavaksi, mutta saavat varmasti odottaa tovin, ennen kuin aika kultaa muistot.

Turun Hirvensalo

2008-10-07T15:12:00.010+03:00

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut, noudettiin uusi kätköilijä HupPuh ja käännettiin geoauton nokka kohti Hirvensaloa. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja luvassa oli kauniita näkymiä Hirvensalon kallioilta. No, ketään tuskinpa kauheasti yllättää, että reissu nyt ei mennyt ihan niin kuin ajattelimme.

Näe Turku! See Turku!

Olimme valkanneet kuusi kätköä, joista ensimmäiseksi suuntasimme kohti Näe Turku! See Turku! -kätköä. Kyseessä on siis Hirvensalon laskettelukeskus, joka parhaina päivinään veti varmasti paljonkin jengiä puoleensa. Itse muistan saaneni ensimmäisen kosketuksen lumilautailuun juuri täältä. Enkä siis tarkoita nyt mitään pikkupoikaa kalauttamassa lautaansa päähäni, vaan ihan oikeasti harrastuksen kokeilemista. Ei sillä, kyllä se lauta varmaan päähänkin kalahti... Takaisin asiaan. Huristelimme keskuksen parkkipaikalle enempiä miettimättä, kunnes hoksasimme, että mäessä ajellaan vielä mäkiautoilla. Emme arvanneet lähteä kiipustamaan keskeltä mäkeä, joten etsimme tovin oikeaa tietä, joka johdattaisi meidät mäen taaksen. Noin vartin kuluttua se löytyikin, kun seurueemme yhdisti kartturointitaitonsa. Auto parkkiin varmasti laittomaan paikkaan ja eikun kiipustamaan mäkeä ylös. Kätköpaikka oli helppo ja purkki olikin kädessämme parisen minuuttia myöhemmin. Maisemat olivat tällä kätköllä kyllä kauniit. Mielestään piti vain sulkea rautahirvitysten kolina selkänsä takana. No, jokainen arvioikoon itse.

Yllä siis rautahirvitys, joka jollain lailla liittyy hissien ylös- ja alasmenoon. Kyllä, tiedän tekniikasta todella paljon.

Ja tässä taasen sitä kauniimpaa maisemaa. Ei meinannut kuvista tulla oikein mitään, kun puoli Turkua oli ihan varjossa!

Kaislikossa suhisee 2

Suoritan tässä samalla jonkin näköistä tuotekehitystä blogini suhteen, älkää antako sen häiritä. No niin siis, toinen kätkö reissulla oli Kaislikossa suhisee 2. Kaislikossa suhisi kyllä joo, mutta ei se paljon auttanut. Kätkö sijaitsee Natura 2000-hankkeen alueella, joten liikkumista on rajoitettu tarkasti. Kätkö on oikeastaan keskellä kaislikkoa, mutta sinne pääsee pitkospuita pitkin. Kartasta katsottuna epäilimme ensin, että pitkospuiltakin pitää vielä poiketa mereen rämpimään, mutta kartassapa ei vain näy pientä tölliä, jota käytetään ilmeisesti linttujen tarkkailuun.

Etsimme jotakuinkin kaikki vihjeen mukaiset paikat 20 metrin säteeltä, jos nyt sanaa säde voi käyttää, kun kyseessä on suoraviivainen linja, eikä hyödyksi käytetään nimeksikään ulkonevaa kaarta. Mutta ei löytynyt! Harmittavainen juttu. Kotona luettiin loggauksia tarkemmin ja kävi ilmi, että paikka on jästitty melko useasti. En tiedä, oliko nyttenkin käynyt niin, mutta oli miten oli, niin me emme sitä löytäneet. Ihastuin (tietenkin!) paikkaan melkoisesti, joten yritämme myöhemmin uudelleen.

Lintujen kurkistelu luukku.

Okei, käsi ylös kaikki ne, joiden mielestä kuvien lisääminen tänne bloggeriin on perseestä? \o/ Mietin jo erillistä kuva-albumia, koska kuvia ei yksinkertaisesti saa tänne siten kuin ne haluaisi. Jep, jatkan reissusta myöhemmin!

Kuvia Maskusta

2008-10-03T17:48:00.007+03:00

Tässä vielä kuvia viime reissulta Maskusta.

Rosariumin pihamaalta.

Tämän näköiseen paikkaan oli piilotettu Vanhan sähköaseman kätkö...

...mutta täältä me pimeässä etsimme :D

Muistutus Kajamonvuoren muinaismuistoalueesta.

Mieleenpainuvia maisemia Kajamonvuorelta.

Joutsenperhe uiskentelemassa.

The Vesitorni eli Maskun linnavuoren kätkö.

Valkoista ratsua odotellessa

2008-09-28T04:57:00.006+03:00

Elämä on siitä hassu leikki, että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Seuraavaa valkoista ratsua odotellessa ajattelin kertoa sunnuntain korjaussarjasta. Viimeisin bloggauksen mukaisesti kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ei sen niin väliä!

Tänään lähdettiin sitten Outilan kanssa paikkailemaan. Ensimmäinen kohde oli eilen mainitsemani Vanha sähköasema. Camoon kaverit! Kartan kanssa lastenleikkiä! Ei sen nyt aivan näinkään kai olisi tarkoitus olla. No, oli mitä oli. Hienosti löytyi ja paikka näytti valoisassa hauskalta.

Toinen mesta oli sitten varmastikin Rosarium. Kartan mukaan suoraan kätkölle ja siinä se. Helppoa sä näin valoisalla on! Äkkiä shoppailemaan tämän jälkeen, jotta jäsen O sai kauan kaipaamansa kuulokkeet tietokoneeseen. "Ooks säää siellä!?!? -testit" loppuivat ilmeisesti tähän.

Täältä suihkastiin eilisillan pelottavimmalle paikalle, Maskun linnavuorelle, joka olisi minun puolesta kyllä voitu nimetä ihan vaan Maskun vesitorni. Mutta minä olenkin nyt hiprakassa, joten jätetään asia sikseen. Outila oli juuri löytänyt nollapisteen, kun viereltä alkoi kuulua älämölöä. Ystävällinen täti hihkaisi pusikosta "Olettekohan te samalla asialla?". No, oltiinhan me. Tovin verran yhdessä etsittiin kätköä ja Outila sen lopulta kaivoi esiin.

Olin kirjoittanut yllä olevan pätkän hivenen tujuissa viime viikonloppuna, mutta teksti on niin oivaltaa, että jätetään se tuollaisenaan muistuttamaan valkoisesta ratsusta ;)

Retki jatkui Linnavuorelta Kajamonvuori -kätkölle. Sitä emme onneksi käyneet edes yrittämässä pimeällä. Valloittavan ihana kätkö. Kukkula löytyi keskeltä asuinaluetta ja näkymä kätkön paikkeilta oli upea. Vettä, korkeuseroja ja ruskan värjäämiä puita. Korkealta näki myös vastarannan rakennuksia, jotka nekin näyttivät varsin houkuttelevilta. Outila löysi kätkön sukellettuaan tarpeeksi syvälle. Ihastelimme maisemia vielä tovin ja käppäilimme katsomaan tiluksia. Paikka osoittautui jonkin näköiseksi partsalaisten leirikeskukseksi. Oiva paikka viettää esim. synttäreitä isommalla porukalla. *vink, vink*

Huomaan juuri, että kätköt ovat hivenen epäloogisessa järjestyksessä johtuen alkukirjoituksen fyysisestä olotilasta. Mutta siihen olemme kai jo tottuneet! Viimeisenä väsyneet kätköilijät päättivät suihkasta vielä kätkölle Nunnanlähde. Melko peruskamaa. Muisomerkin läheisyydessä xvira nyyn. Outila sai kyllä tovin pyllistellä ennen kuin kätkö oli käsissämme.

Hauskanen reissu kaiken kaikkiaan. Tuli testattua myös Outilan käyttämättä jääneet vaelluskengät. Eivät oikein passanneet mulle, mutta tietysti niihin tuli niin kauhea himo, että pian on päästävä shoppailemaan. Minäkö materialisti?

Tämä viikko on vierähtänyt typerissä koulukiireissä, joten kätköille ei ole kerennyt. Ai niin! Torstaina pääsin tutustumaan Turun lentokentän lennonjohtoon. Vinha paikka :D Luokkatoverit eivät jostain syystä innostuneet läheisten kätköjen hakemisesta... Palaillaan asiaan, kunhan pääseen taas metsään toteuttamaan itseäni.

Maskuun!

2008-09-27T00:51:00.003+03:00

Voi hyvänen aika sentään millanen retki taas tehtiin. Jos on hankalaa löytää kätköjä valoisassa kartan, gepsin, navigaattorin, vihjeiden ja logien lukemisen kanssa, niin kannattaako silloin lähteä liikkeelle lukematta vihjetä, logeja, ottamatta karttaa tai navigaattoria mukaan, pelkät koordinaatit gepsissä? Pimeässä! Ei kannata. Joku niuhompi saattaisi kutsua touhuamme typeräksi, mutta minusta se oli eri lystiä!

Suuntana oli siis Masku. Siinä olikin sitten kaikki esitiedot. Ajeltiin Maskuun ja katsottiin koska gepsi alkaa ilmoitella läheisistä kätköistä. Ensimmäinen vastaan tullut taisi olla 0km: Masku. Tyrkättiin auto läheisen huoltoaseman pihaan ja henkeämme uhaten syöksyttiin tien yli kävellen. Nollapiste osoitti jonnekin keskelle tietä, joten pyörittiin aikamme tien sivussa. Pihalla, puskissa, tolpissa ja kaikissa mahdollisissa, missä nyt ikinä voisi olla mitään jemmassa. Ei löytynyt, ei. Liikennettä oli ihan tuhottoman paljon, eikä tehnyt mieli tehdä surman syöksyjä liikenteen sekaan.

Jes, sitten seuraavalla kätkölle intoa puhkuen. Auto käyntiin ja ajelulle. Gepsi ilahdutti meitä seuraavaksi kätköllä Maskun linnavuori. Ei mitään käryä mihin oltiin menossa, joten ajeltiin tovi ympäriinsä ja löydettiin tie, tai ainakin sen tapainen, joka johti keskelle metsää. Kuka nyt ei haluaisi ajaa pilkkopimeällä keskelle metsään, ilman taskulamppua!? Pick me, pick me, pick me! Sinne siis. Paikan päältä löytyi kieltomerkki autoille (kai?) ja pelottavan näköinen vesitorni. Hilpastiin mäen päälle ja alettiin pyöriä ympyrää. Tässä kohtaa kyllä loppui usko gepsiin, eikä päästy 30 metriä lähemmäs. Sen verti tutisi puntit, että päätettiin lähteä ostamaan nippu otsalamppuja ja taskareita.

Tarjoustalo osoittautui oivaksi paikaksi ja ehdittiin sinne juuri ennen sulkemista. Muistin laittaa lotonkin! Huomenna ollaan miljonäärejä. Kaupan pihasta lähin kätkö oli sitten Kankaisten golfpuisto. Tämä ei itse asiassa tainnut olla ollenkaan huono kätkö etsiä pimeässä. Uuden uutukaiset lamput otsalla paineltiin suoraan kätkölle. Purkki löytyi helposti ilmeisen selvästä jemmasta.

Lähestyminen tuolle kätkölle oli yhtä juhlaa. Outila ajoi ja minä kartturoin gepsillä.

Tilkkuliini: Okei, nyt on enää 100 metrii.

Outila: Hienoa.

Tilkkuliini: 90, 80, 70, 60, 50, 40, 30, kakskyt, kymmenennolla! Ohi mentiin!

*Tytöt nauravat ja ajavat puolikilometriä harhaan ja ainakin kahden kääntöpaikan ohi*

Ei muuten kuulosta enää yhtään hauskalta näin "paperilla" :D Mutta jos ette usko, niin tervetuloa mukaan joku kerta!

Joo, sitten kätkölle x, jota en nyt muista, koska gepsi yritti huijata meitä. Oivallettiin pian olevamme väärällä tiellä, joten päätettiin kääntyä takaisin. Kääntöpaikka olikin jo entuudestaan tuttu. Odottelimme gepsin järkevöityvän ja lähdimme seuraavaksi kätkölle Vanha sähköasema. Voi kuinka ihastuttavan pelottava paikka pimeällä! Ilman mitään avustavaa ohjetta tehtävä oli toivoton! Hyvä, ettei syöksytty heti alkajaisiksi pää edellä 20 metrin pudotus. On muuten todella ärsyttävää, kun ei hahmota ympäristöstään kuin halkaisijaltaan noin metrin kokoisen alueen. Pengoin kaikki mahdolliset pusikot ja puut ja sen sellaiset, mutta eihän se gepsi löytänyt edes nollapistettä. Himaan tultuani tsekkasin kartan ja nyt ymmärrän miksi. Mehän oltiin kymmeniä metrejä väärässä paikassa! Jos olisi edes lukenut, että alueella saa käppäillä vapaasti, niin olisi ehkä uskallettu etsiä oikeasta paikasta. Noh, kätköilijän arki on kai tätä.

Viides kätkö oli Rosarium, joka on melko lähellä sähköasemaa. Pelottavien ihmekätköpaikkojen jälkeen tämä tuntui suorastaan järkevältä idealta. Auto parkkiin ja tallustelemaan oletettavasti kauniiseen miljööseen. Vai miljööhön. Gepsi näytti aluksi aivan selvästi erästä rakennusta, jonka sitten pengoimme läpikotaisin. Ei ollut siellä. Pengoimme viereisen rakennuksen, ei ollut siellä. Pengottiin viereinen puska, ei ollut siellä. Outila lähti tepastelemaan gepsin kanssa ja löysi uuden nollapisteen noin 20 metrin päästä. Mikäköhän sitä gepsiä tänään vaivasi. Näytti ihan mitä sattui. Ehkä sillä oli se aika kuusta. No ei sitä kätköä kuitenkaan löytynyt edes sieltä uudesta nollapisteestä. Tarkastin kotiin päästyäni myös tämän kätkön kartasta ja luin vihjeen. Kyllä me lopulta oikeasta paikasta etsimme, mutta mielestäni kyseisessä kohdassa ei edes ole vihjeen mukaista ominaisuutta. No, ei tässä tarvitse mikään arkkitehti kuitenkaan olla tajutakseen, että me ei vaan osata! Tässä kohtaa päätettiin, että ehkä on parempi nyt vaan lähteä himaan ennen kun saadaan sekä securitas, että poliisi paikan päälle.

Pimeässä kätköily on kaikesta huolimatta hauskaa puuhaa. Kuvittelin aiemmin pelkääväni tuollaisia paikkoja, mutta kyllä niistä selviää, kun on vaan tarpeeksi hyvä syy. Yksin sinne en kyllä menisi. Myönnän, että pelottavia ne olivat vieläkin, mutta kun on tarpeeksi addikti, niin kyllä sitä nyt aina yhden pelon voittaa!

Hyvä reissu 1 Found it, 4 DNF!

Turun valloitus jatkuu

2008-09-26T13:42:00.006+03:00

Virtaa riittää vielä, joten jatkanpa stooria. Turun kätköilyreissu jatkui kätkölle Keskiaikaiset häät, joka oli valloittavalla paikalla. Turussa reilut neljä vuotta asuneena, minulla ei ollut hajuakaan, että sieltä löytyy näin ihania lenkkeilymaastoja! Lähestyimme kätköä suunnasta, joka kenties edesauttoi meidän luontaista taipumustamme suunnistaa kätkölle hankalinta mahdollista reittiä. Mäki alas, jokeen tippumisen välttely, sama mäki ylös ja kätkölle. Outila ehti ekana ja sai kunnian riipustaa nimet reilun kokoiseen kätköön. Sääkin oli kuin morsian. Pystyin hyvin kuvittelemaan silmissäni, miten kätkön omistaja on joskus mennyt vastarannalla naimisiin. Minäkin tahdon! (Any volunteers?)

Jos olen nyt pysynyt laskuissa mukana, niin seitsemäs kätkö oli sitten Yliopistonmäki. Outila halusi välttämättä jättää juuri tähän kätköön yhden Travel Bugeista, itse asiassa Outilan oman, ja täytyy myöntää, että tämä oli siihen juuri oikea paikka. Niin hyvässä paikassa kätkö sijaitsee, että ei varmasti tarvitse pelätä jästimistä. Nopea löytö ja loggaus.

Lähistöllä sijainnut kätkö Pori Brigade sai kunnian olla retkemme kahdeksas. Outila oli tällä kertaa naputellut koordinaatit gepsiin ja johdatti itsensä kätkön läheisyydessä noin 70 metriä ryteikköön. Mukanamme ollut jästi oli ehkä maailman paras kartanlukija ja johdatti meidät suoraan oikealle paikalle. Minun työkseni jäi sitten vain etsiä kätkö esiin. Miten jotkut voikin olla niin hyviä lukemaan karttaa? Uskomaton kyky, kiitos siitä jästille. Outila tarkasti koordinaatit, kun kätkö oli löytynyt. Vähän ne oli ilmeisesti sitten syötetty pieleen. Kerrankos sitä! Kätkö sinänsä oli ehkä hirvein mitä olen nähnyt. Ympäristössä asustelee luultavasti kaikki Turun kodittomat narkkarit. Paikalta kun löytyi sekä kalusteet, että käymälä... Älkää vaan kukaan hullu menkö tänne pimeällä!

Yhdeksäs kätkö oli Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, joka sekin sijaitsee Yliopiston lähellä. Kätkössä oli hauska yksityishauska... Ahhahaa! Oli pakko jättää tuo kirjoitusvirhe tuohon, koska se on ehkä päivän älyttömin typo :D No niin siis, hauska yksityiskohta. Kätkö on sijoitettu hassuihin kiviympyröihin. Siis kivistä on tehty ympyröitä, vähän niin kuin valtavia kuppeja. Pisti miettimään mihin tarkoitukseen ne on alunperin kyhätty, mutta luulen, että ne ovat aikojen alussa olleet puiden ympärille koristeina. Nyt paikka oli sen verran ränsistynyt, että koristeesta ne eivät enää käyneet.

Kaikki edelliset kätköt ovat periaatteessa kävelymatkan päässä toisistaan. Me siirsimme auton kahteen eriin paikkaan, mutta urheilumielessä reitin olisi voinut hyvinkin kävellä. Viimeinen kätkö oli hieman kauempana ja se oli nimeltään M.Ä.K.I aka Melkoisen Älytön Kätkö Idea. Jälleen kerran kätkö, joka sai minut lähes raivon partaalle. Kartta ja gepsi näytti molemmat samaan kohtaan ja siitä minä sitten pengoin niin perusteellisesti kuin vain pystyin. Ei löytynyt, joten laajensimme reviiriä. Vartin verran pengottuamme Outi palasi tarkistamaan ensimmäistä kohtaa ja sieltä se sitten löytyi. Miksen minä sitä sitten löytänyt!? Selitys on kyllä varsin yksinkertainen. Muistan ajatelleeni kätköpaikkaa tutkiessani erästä kohtaa: "Ei se tuolla voi olla!" enkä tutkinut siis sieltä. No tottakai se voi olla siellä, kun kyse on kätköilystä! Hyvänen aika Tilkkuliini! Opi jo!

Outila nappasi edelliseltä kätköltä jälleen kerran yhden tb:n, joten lopputulos oli jota kuinkin plus-miinus-nolla. Edelleen meillä on kaksi matkalaista, jotka tarvitsee viedä äkkiä eteenpäin.

Oikein hauska reissu kaiken kaikkiaan. Kävimme viellä vilkaisemassa Kanttorinmäkeä, josko vaikka Jästi olisi innostunut kiipeämään sinne, mutta ei hänkään ollut tarpeeksi hullu. Täytynee opetella oikeasti kiipeämään ja palata paikalle uudemman kerran. Viisi päivää ilman kätköjä, huomenna viimeistään on pakko päästä! Kuulemisiin!

Todistusaineistoa

2008-09-26T13:27:00.007+03:00

No eipä niitä kuvia näköjään ole montaa tarttunut matkaan. Hullunkiilto silmissäni olen vain painellut kätköjen perässä :D No tässä kuitenkin muutama otos viimeisiltä reissuilta.

Halistenkoski suuntaan yksi...

ja Halistenkoski suuntaan kaksi.

Yöllistä kätköilyä lentokentällä.

Kätköilijä takapuoli pystyssä Posankalla.

Voihan...

2008-09-26T12:55:00.004+03:00

...ärri murri! Unohdin vallan, etten ole kirjoitellut viime viikon kätköjä loppuun asti. Ryhtykäämme siis toimeen.

Yöllisen kätköilyn jälkeen Travel Bugeja oli enemmän kuin käsiin mahtui. Aamusta katsahdettiin mihin päin lähdetään ja päädyimme Turkuun. Valitsimme alueeksi Yliopiston ja Caribian ympäristön. 10 kätköä gepsiin ja menoksi.

Laitoimme auton parkkiin Caribian parkkikselle. En tiedä olisiko se ollut oikeasti maksullinen, mutta ei sieltä ainakaan sakkoja tullut. Suunnistimme ihastelemaan Posankkaa ja otimme kuvia Travel Bugeista. Missäköhän ne kuvat mahtaa nyt olla? Palaan niihin varmaankin myöhemmin.

Ensimmäinen kätkö on aivan Posankan vieressä. Joku urvelo oli pistänyt jonkun Toyotan tuhannen palasiksi kätkön vierään. Ihmisiä valui jatkuvana virtana ja tuli vähän ärsyttävä olo, kun kaikki tuntuivat katsovan asenteella "Mitä te sille autolle olette tehneet!!" Kätkö näkyi tielle asti, joten odottelimme vain, että tuli sopiva hetki ja kävimme loggaamassa. Niin ja kätkö oli siis Posankka.

Toinen kätkö oli Kanttorinmäki, joka tuotti meille suunnatonta päänvaivaa. Löysimme kätköpaikan melko helposti, kiipeiltyämme ensin tovin väärissä puissa. Kun keksimme, missä kätkö on, jouduimme ikävä kyllä myöntämään, että emme ole tarpeeksi hulluja kiivetäksemme sinne. Tai Outila ei ole, minä vain en päässyt sinne :D Tämä jäi siis loggaamatta.

Painelimme Kanttorinmäeltä kätkölle Kuuvuori. Mielenkiintoinen paikka ja rauhassa sai etsiskellä. Rauhaa siinä tarvittiinkin, koska saimme etsiä kätköä lähes tunnin! Gepsi ei rauhoittunut millään ja kartasta ei ollut oikein apua. Outila oli jo lähdössä menemään, koska olimme sopineet treffit Caribialle jästin kanssa, joka halusi tutustua uuteen lajiin. No, kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, kun nollapiste vihdoin löytyi. Pikainen loggaus kirjaseen ja juosten Caribialle.

Jästin kanssa lähdimme sitten ensimmäiseksi kokeilemaan onneamme Halistenkoski -kätkölle. Jästillä riitti sekä virtaa, että uskomatonta kartanlukutaitoa. Käppäilimme suoraan kätkölle ja saimme logata rauhassa. Pistin tähän muistaakseni yhden yöllisistä Travel bugeista. Koski virtasi vieressä kauniina.

Seuraava kätkö Pakan nappula oli ehkä sympaattisin ikinä! Kätkön tarina on mielestäni ihana ja toteutus sopi hyvin kuvaukseen. Kätkö on melko näkyvällä paikalla, joten sai käyttää erityistä varovaisuutta. Jos se nyt on mahdollista, kun konttaa takamus pystyssä jalkapallokentän laidalla.. Kentälle saapui herra, joka kummeksui touhuamme ja poistuttuamme kävi katsomassa, mitä olimme puuhanneet. Kätkö ei kuitenkaan paljastunut ja herra jatkoi matkaansa. Jostain täysin käsittämättömästä syystä otin riesaksemme jälleen yhden geocoinin lisää :D

Ah! Kamera löytyi! Pistetäänpä kuvia tähän väliin. Be right back.

Kauhia häsäkkä

2008-09-21T21:51:00.006+03:00

Huhheijaa! Reipas kätköilypäivä takana. Ja yö. Mutta ei putkeen.

Lauantaina ajelin Lemun kirkon ohi ja päätin käydä hakemassa sinne viemäni TB:n pois, kun se oli jämähtänyt sinne. Iltasella sitten ajattelin, että mihinkäs sen voisi viedä ja päädyin tulokseen, että Big Cityyn mars. Maalta käsin Turku nimittäin on Big City :D

Kello rupes jo olemaan ainakin miljoona, mutta lähdettiin silti Outilan kanssa matkaan. Outilan oma TB oli jämähtänyt Turun lentokentälle kätkölle Turku International Airport (EFTU) Hotel. Jostain täysin käsittämättömästä syystä, johtuisikohan keskiyöstä, päätimme ottaa vielä yhden TB:n lisää matkaamme. Toivo "Topi" Ryynänen oli matkalla Iisalmeen.

Lentokentän kätkö löytyi pimeydestä huolimatta helposti ja jatkoimme reippain mielin linja-autoaseman kätkölle. Bus station of Turku osoittautuikin huonoksi valinnaksi keskiyön kätköksi. Oli siellä jos jonkin näköistä jästiä liikenteessä. Outila syöksyi kuitenkin rohkeasti paikalle ja näytti takuuvarmasti pyörävarkaalta. Mutta ei se mitään, kätkö löytyi siitä huolimatta. Oli sen verran pieni small, että yksikään TB ei mahtunut sinne.

Outila oli käynyt aiemmin katsahtamassa Kultaranta kätköä Naantalissa, mutta ei ollut vielä löytänyt sitä. Yön pimeydessä oli siis hyvä yrittää uudestaan :D Mahtavaa naisten logiikkaa. Itse olen kyllä vahvasti naisten logiikkaa vastaan, koska sellaista ei ole! Jos joku väittää, että on niin varmasti myöskin on sitä mieltä, että se on parempi, kuin miesten logiikka. Eikö?

Niin, siis taskulampun valossa pelmahdettiin kätköpaikalle. Auto parkkiin ja valot sojottamaan kohti kätköä. Tai niin oli tarkoitus, todellisuudessa ne sojottivat täysin väärään suuntaan. Pyörin pimeässä tovin ympäriinsä kompastellen joka ikiseen kiveen ja oksaan joka matkalle sattui. Isän vanha gepsi on siitä kiva, että siinä ei ole valoa. Pimeässä siis TOSI helppoa. Geosilmästäkään ei ollut oikein hyötyä, kun ei nähnyt nokkaansa pidemmälle. Pienen haahuilun jälkeen nollapiste kuitenkin löytyi ja hyvin pian myös itse kätkö. Outila kiroili kannustuksensa parkkikselta. Naantalinkaan kätköön ei mahtunut yhtään TB:tä.

Tilanne oli nyt siis se, että meillä oli kolme TB:tä, jotka oli tarkoitus saada eteenpäin, eikä yhtään sopivaa kätköä ja kello yksi yöllä. Outila muisti Askaisten Ritaripuisto kätkön, jonka oli löytänyt jo aiemmin. Päätettiin siis ajaa kotiin sen kautta, jos saataisiin edes yksi TB tiputettua. Kätkö löytyi tietysti helposti, kun Outila ohjasti suoraan sinne. Lentokentältä mukaan tarttunut Toivo "Topi" Ryynänen sai jäädä lepäilemään hetkeksi tähän kätköön.

Äkkiä kotiin, unta palloon ja aamulla uudestaan liikkeelle. Seuraavasta reissusta lisää ensi kerralla.

Turkkuses

2008-09-17T17:09:00.004+03:00

Jottei koulu pääsisi liikaa ahdistamaan, raahasin luokkatoverini hyppytunnilla kätköilemään. Koulun viereisessä Kupittaan puistossa Turussa on neljä kätköä. Koordinaatit gepsiin ja menoksi!

Armas luokkatoverini ei ollut aiemmin kätköillyt, eikä tämän retken alku ollut mitenkään kovin hyvä aloitus kätköilyuralle.

Ensimmäisenä paineltiin kätkölle BMX Turku. En oikein osaa kuvailla mitä kaikkea siitä kätkön läheisyydestä löytyy, mutta joka tapauksessa jos jonkin sortin erilaisia temmellyskenttiä. Paikalla oli kaksi pientä jästipoikaa, jotka vaikuttivat pienestä koostaan huolimatta tai juuri siitä johtuen varsin ärsyttäviltä. Emme saaneet etsittyä kätköä kunnolla, mutta ei minulla oikein tullut edes ajatusta siitä, missä kätkö voisi olla. Tai no, mahdollisia paikkoja oli paljonkin. Ensimmäinen paikka mihin käteni törkkäsin, oli ehkä kaikkein potentiaalisin. Kolossa oli kuitenkin niin paljon kaiken maailman törkyä, etten viitsinyt sen tarkemmin tutkia. Nyt kun kotona lueskelin muiden loggauksia, tulin tulokseen, että saattoipa se hyvinkin olla se kolo. No, täytyy yrittää toisella kertaa uusiksi. Tyhmä kätkö! Jos ei vielä jollekin selvinnyt, niin ei siis löytynyt.

Noh, masentavasta alusta huolimatta paineltiin seuraavalle kätkölle, Medieval Finland 1 - Sanctus Henricus. Kätköpaikalle saavuttuamme huomasin, että onpas tullut luettua kätkökuvaus huonosti, kun en yhtään osannut sanoa, mikä medieval hienous täällä pitäisi oleskella. Kätkön paikka vaikutti ensin todella selvältä. Pistin mukana olleen jästin kiipustamaan ylös, kun minä punttaan. Täysin käsittämättömästä syystä kätköä ei kuitenkaan löytynyt. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän ketuttaa, koska jästi saa aivan väärän kuvan kätköilystä!

Lähdimme kuitenkin tepastelemaan seuraavalle kätköpaikalle. Vuorossa oli kätkö nimeltä Seikkis. Totesin aluksi homman toivottomaksi, kun näin kuinka paljon lapsia oli seikkailupuistossa. Onneksemme gepsi kuitenkin ohjasti meidän puiston taakse, jossa lapsia ei ollut yhtään ainutta! Onnea oli mukana sikälikin, että kätkö jopa löytyi! Thank God! Jästille edes jotakin näkemisen arvoista. Purkki oli jemmattu hauskaan paikkaan. Tuli mieleen majat, joita lapsena rakennettiin puitten alle ja oksille ja joka paikkaan.

Yhdestä löytyneestä kätköstä innostuneina painelimme vielä etsimään viimeistä Kupittaan puiston kätköä, Kupittaa Ice Rink. Annoin jästin suunnistaa meidät kätköpaikalle ja sitten ruvettiin etsimään. Katsoin noin 10 sekuntia ympärilleni, huomasin oivan piilon, törkkäsin käteni sinne ja siellähän se kätkö tosiaan oli. Ilmeisesti ensimmäiset kaksi hutia, eivät olleet häirinneet jästiä, koska muistan kuulleeni tässä kohtaa riemastuneen kiljahduksen "Sä oot niin hyvä tässä!". Joopa joo, oikke tosi hyvä.

No, se oli sellanen reissu tällä kertaa. Puisto on onneksi niin lähellä kouluamme, että sinne on helppo piipahtaa toistekkin hakemaan DNF:t pois pyörimästä.

Suomessa taas!

2008-09-12T21:33:00.003+03:00

Matkalta mukaan tarttunut TB piti tietysti saada mahdollisimman nopeasti kiertoon. Oli niin kauhea hätä ja hoppu arjen pyörittämisen kanssa, että piti valita helppo ja nopea kätkö, johon TB:n saa pudotettua. Outilan kanssa oltiin matkalla paikkaan x, jota en enää jostain syystä muista. Reitille osui kuitenkin kätkö Lemun kirkko, jonka Outila nopsaan näytti minulle. Ei se kyllä mitään varsinaista kätköilyä ollut, mutta halusin TB:n pääsevän jatkamaan matkaansa.

No, se nyt oli sellainen tylsä keikaus. Mutta eilisiltana lähdettiin Nuunan kanssa retkeilemään Kustaviin. Valkattiin ekaksi kätköksi Welcome to Kaurissalo, jonne kerran aiemmin unohdimme mennä Outilan kanssa. Tietä kätköpaikalle kuvailtiin yhdeksi Suomen kauneimmista. Onkohan sitä sitten vain niin tottunut saaristoon, ettei osaa enää arvostaa tuollaista maisemaa. Siis olihan se kaunista ja kyllä siellä asua kelpaisi, mutta minä pidän enemmän vuoristosta :D

Ja palataanpas taas takaisin asiaan. Kätköpaikan lähelle sai hyvin parkkiin, kätkölle matkaa vain 20 metriä! Ikävä kyllä sekä vertikaalisessa, että horisontaalisessa suunnassa. (Voiko noin sanoa?) Kiipeämään siis. Tämä oli taas sellainen paikka, että jos olisi sattunut horjahtamaan tai ote lipsahtamaan niin olisi käynyt tosi pahasti. Mutta sehän tuo vain lisää jännitystä harrastukseen. Gepsi pyörittikin sitten aivan hullun lailla ympäriinsä. Ensin se halusi takaisin parkkiin, sitten hypätä kalliolta alas ja sitten juoksuttaa ympäri metsään. Ajan kanssa se sitten rauhoittui ja nollapisteen lähellä oli kaksi mahdollista kätköpaikkaa, joista toisesta se kätkö sitten löytyi. Tällaista kätköpurkkia en ollut ennen nähnytkään.

Toinen kätkö tempastiin vielä Kustavista. Vuorossa oli uusintayritys kätköllä Jeremian luolat – The caves of Jeremiah, tällä kertaa gepsin kanssa. Ilokseni sain huomata, että olimme etsineet ensimmäisellä kerralla AIVAN väärästä paikasta. Hivenen ketutti, mutta tuskaa helpotti, kun kätkö kuitenkin löytyi. Esittelin Nuunalle vielä hienoja luolia, jotka olimme Outilan kanssa ensimmäisellä kerralla löytäneet. Oli muuten todella märkää metsässä näiden sateiden jälkeen.

Tällä kertaa ei metsästetty enempää kätköjä, koska nälkä yllätti kätköilijät. Pahoitteluni, että tällä kertaa ei tule kuvia, mutta se kamera tuppaa olemaan aina tiellä kun kiipeilee. Sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että en tiedä missä kamerani on :D

Ensi kertaan!

Paluu Ålandiin viimoisen kerran

2008-09-11T22:12:00.008+03:00

No niin. Kauhiaa häsäkkää in real life. Koulutuksen hankkiminen häiritsee kätköilyä, joten toivon todella, että se on sen arvoista :D

Asiaan. Postitieltä ajeltiin kätkölle Aland. Itse asiassa. Tällä kätköllä käytiin jo lauantai iltana yön pimeydessä, kun allekirjoittanut oli lukenut HIEMAN karttaa pieleen ja luuli tämän olevan keskustassa :D Ihan oikeesti! Joo, no valoisassa tultiin kuitenkiin yrittämään uudemman kerran. Parkkipaikka oli tosi mutainen, yöllä ei huomattu sitä ajoissa ja Nuuna pääsi kommentoimaan: "Onpa muuten ensimmäinen kaupunkikätkö, jolta ei pääse pois ilman nelivetoa!". Niuho :D

Parkkipaikan vierestä lähti polku kahden palaneen auton välistä. Toisessa autossa oli musta jätesäkki ja mieleen tuli väkisinkin, että mikä ruumis siellä mahtaa olla. Itse en ikinä kätköttäisi tällaista paikkaa. No, paikalla on kuitenkin lintutorni, jonka luona kätkö piileksi. Ei ollut intoa kiivetä torniin, mutta sieltä olisi varmasti ollut todella hienot maisemat, koska sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Ehkä kätköpaikka oli valittu vain maiseman perusteella. Maasta käsin paikka oli joka tapauksessa kamala. Kätkö löytyi helposti ja sekin oli kurjassa kunnossa.

Tommonen. Mutta, mutta. Kätkön uumenista löytyi myös TB! Travel bug oli saanut hienon nimen: Words to Live By. Olin katsonut etukäteen kätköissä olevat bugit ja tämä oli oikeastaan ainoa, mikä meidän kannatti ottaa mukaan. TB halusi matkustella eikä se ollut ollut vielä Suomessa. Ahvenanmaa kun luetaan Geocaching.comissa Aland Islandiksi. No enikeis, se lähti mukaamme ja alla kuva siitä.

Lintutornilta suunnattiin vielä hakemaan loppu matkaseurue hotellilta ja ehdittiin vielä ennen laivan lähtöä kätkölle Badhusberget. Tämä nyt oli näistä kätköistä ehkä lähinnä kaupunkikätköä, mutta kyllä täältäkin oli upeat näkymät! Paikalle pääsi ihan viereen vaikka bussin kanssa, mutta paikka oli niin hauska, että köpöttelimme ympäristössä kunnes oli pakko lähteä laivalle. Niin ja siinä välissä tietenkin etsittiin se kätkö :D Näin vahvaa magneettia en ole ennen nähnytkään kätköillä. Ei se lähteny irti ollenkaan. Mutta purkin kannen sai kuitenkin auki, joten loggaus oli helppoa. Alla vielä kuva tämän kätkön maisemista.

Siinäpä se reissu sitten olikin! Tosiaan aika loppui kesken, joten kaikki kolme Vårdön kätköä jäi etsimättä. Mutta ihan hyvä varmaan, jäi sitten jotain seuraavaankin kertaan :D

Affenanmaan kätköt jatkuu

2008-09-09T22:06:00.005+03:00

Terveisiä jäähallilta. Outila yrittää houkutella minua taitoluistelun ihmeelliseen maailmaan. Pitääkö nyt todella hankkia omat luistimet?

No, se jää nähtäväksi. Jatketaanpas tarinointia niistä Ahvenanmaan kätköistä. Edellisessä logissa kerroin neljästä kätköstä, jotka löysimme lauantaina. Siirtykäämme siis sunnuntain puolelle ja uusille kätköille.

Viides etsimämme kätkö Ahvenanmaalla oli "The Post Rd nr 1 _ Postvägen nr 1_ Postitie nro 1". Ärsyttävä nimi eikö vain? Piti copy pasteta tuo tuohon ja tuli linkkinä, joten aloin nyt miettiä, pitäisiköhän kätköjen nimet laittaa aina linkkeinä? Lukijan olisi helppo hypätä siitä katsomaan kätköä. En osaa sanoa, mutta harkitsen asiaa. Joka tapauksessa kyseessä oli siis postimuseo vanhan postitien varrella. Aivan sanoinkuvaamattoman upea paikka. Ilma oli mahtava, ei nyt mikään hellekeli, mutta syyskuun sääksi upea. Jätimme auton parkkiin ja köpöttelimme kätköpaikalle. Aloin katsella ympärilleni ja olin aivan hämilläni. Edessä näkyi upea, vanha Ruotsin vallan aikainen postitalo, joka oli todella pidetty mahtavassa kunnossa. Takana näkyi merta silmän kantamattomiin. Postimuseossa oli ikkuna auki ja sisällä harjoitteli kuoro.

Miettikää itsenne tilanteeseen, jossa ympärillä on hiiren hiljaista, voit nähdä satoja vuosia vanhan loistokkaan rakennuksen ja peilityynen meren silmän kantamattomiin yhdellä kertaa ja yllättäen kaunisääninen kuoro alkaa laulaa.

Sanoinkuvaamatonta.

Tilanne veti todella hiljaiseksi ja tuli menneet vuosisadat mieleen. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat paikalla joskus olleet, mitä he ovat siellä tehneet ja miten on päädytty tähän päivään, että minä saan olla juuri tässä.

Saimme itsemme kuitenkin sen verran koottua, että kätkö löytyi ja saimme itsemme logattua. Kätköön oli merkattu kaksi geocoinia, mutta yksi siellä vain oli. Emme ottaneet sitä mukaamme, koska olisimme vieneet sitä vain väärään suuntaan. Pistimme kätkön takaisin piiloonsa ja jätimme kuoron harjoittelemaan hiljaiseen saaristoon.

Kätköilijä on nyt niin liikuttunut, että jatkaa huomenissa.

Hälsningar från Åland!

2008-09-08T19:25:00.008+03:00

Niin että terkkuja! Reissu meni oikein hyvin, lukuun ottamatta Silja Linen surkeaa palvelua. Reklamaatio siihen suuntaan lähti juuri äsken. Mutta onneksi kätköily sujui mallikkaasti!

Pääsimme perille Maarianhaminaan iltapäivällä, kävimme chekkaamassa itsemme ineen hotelliin ja lähdimme reissuun. Meillä oli auto käytössämme, joten pääsimme liikkumaan vapaasti.

Ensimmäinen kätkö, jolle suuntasimme oli OH3FP´s first. Hassu nimi, joka juontaa juurensa ilmeisesti kätköilijän nimestä. Sitä en osaa sanoa, mistä kätköilijän nimi on peräisin. No enikeis. Hilpastiin Godbyn urheilukeskuksen läheisyyteen ja gepsi kädessä lähdettiin vaeltamaan ympäristöön. Hieman pohdiskeltiin kätkön sijaintia kallion kielekkeen yläpuolella, kunnes päätettiin lähteä alhaalta käsin katsomaan. Varsin viisas päätös ja micro oli kädessä parin minuutin kuluttua. Peruskätkö, eikä mitenkään ihmeellinen paikka. Mutta tulipa käytyä :D

Toinen kätkö olikin hauskempi, nimeltään Knighthill. Oli muuten aika hämmästyttävää huomata, että Ahvenanmaalla on paljon korkeita paikkoja, joista ainakin kolme on kätkötetty. Ja niissä on aivan käsittämättömän upeat maisemat! Katso vaikka itse.

Paikka oli siitäkin hauska, että kätkökuvauksessa sanotaan "Don't use a lowrider car" ja nyt ymmärrän miksi. Onneksi oltiin liikenteessä maasturilla. Maasturi tuli oikein iloiseksi, kun se pääsi kerrankin paikkaan, jossa sitä oikeasti tarvittiin. Eli hauska reitti, upeat näköalat ja kaiken lisäksi löysimme kätkön! Ehdin juuri päästää suustani, että "No siinä luki, että se regular, mut eihän niistä tiedä." ja samalla Nuuna hihkuu, että "Tällanen vai?". Se olikin sitten ihan oikea regular ja siellä oli kamaa vaikka kuinka. Kaksi TB:akin bongattiin siellä.

Vieressä kuvat Travel Bugeista.

Nuunan lapset nukkuivat koko tämän ajan autossa, joten saimme kätköillä kaikessa rauhassa. Saapuessamme kolmannelle paikalle, vanhempi lapsukaisista heräsi. Kolmas kätkö oli Ica Age ja se sijaitsee yhdellä Ahvenanmaan korkeimmista mäistä. Olikin siis todella kiva kiipustaa sinne reilu kaksivuotiaan kanssa :D Varsinkin, kun satoi ja kalliot olivat liukkaat. No ei se mitään, kuntoilustahan se kävi ja näkymät laelta olivat kerta kaikkisen upeat! Huipulta näki kilometrien päähän vaikka oli sateinen ja sumuinen sää. Kätkön vihjeet olivat varsin helpot ja kätkö oli helppo löytää, mutta astetta hankalampi saada käsiinsä. Pienellä häsläämisellä sekin kuitenkin sujui.

Meillä oli hauskaa kätkölle ajaessa, koska Nuuna intoutui ajelemaan maasturinsa kanssa oikein urakalla ja ajoimme vahingossa liian pitkälle. "Tie" näytti siinä vaiheessa tältä:

Neljäs kätkö vedettiin illan hämärtyessä ja se oli nimeltään The Canal. Kyseessä on kanaali, jota pitkin veneet pääsevät kulkemaan ja kanaalin yli kulkee nostosilta. Vanha nostosilta on nostettu näytille rannalle ja kätkö on jemmattu sinne. Kätkön logeista näkee, että noin 25% kätköilijöistä on jättänyt DNF-merkinnäin siitä, joten melko hankala kätkö on kyseessä vaikka difficulty onkin helppo. Logeihin oli lisäksi kirjoiteltu, että paikalla olisi kaksi kätköä: alkuperäinen micro ja joku ihmeellinen isompi laatikko. Noh, me löysimme ne molemmat ja uskon, että ei se isompi laatikko kyllä mikään kätkö ole. Joku on sitä joskus vain vahingossa sellaiseksi luullut ja sitten muut ovat perässä käyttäneet sitä. Mutta oikein kiva kätkö, lapsillakin oli hauskaa täällä.

Tässä neljä ensimmäistä kätköä Ahvenanmaalta, to be continued.

Affenanmaa

2008-09-05T10:46:00.002+03:00

Viikonloppu lähenee ja samaten lauantai. Osoitan näin heti ensimmäisellä lauseellani valtavaa päättelykykyä! Homman nimi on kuitenkin se, että huomisaamusta, muistaakseni kahdeksan jäljistä lähtee Siljan botski putputtamaan kohti Maarianhaminaa. Kyytiin hyppää minä sekä Nuuna perheineen. Tavoitteena olisi käydä etsimässä Ahvenanmaan 12 kätköä.

Tässä on ollut kauheat vieroitusoireet kätköilystä, kun lähes viikko on hurahtanut ilman kätkön kätköä. Noh, huomenna tämä asiaa korjaantuu, kun lähdemme valloittamaan Aland Islandin! :D

Stay tuned!

Paluu rikospaikalle

2008-09-03T00:01:00.004+03:00

Parkän vuoren kätkö jäi meiltä ensimmäisellä kerralla löytämättä. Silloin meillä ei ollut vielä gepsiä. Se oli melko haasteellista etsiä kohtuullisen isolta mäeltä purkkia, vihjeenä kiven kolo, kun mäellä ei ole mitään muuta kuin kiven koloja. Lähdimme siis yrittämään uudelleen, tällä kertaa gepsi tietämme näyttämässä.

Tiiminä oli siis meikäläinen Nuunan kera. Ojensin gepsin koordinaatteineen Nuunalle ja lähdettiin kiipeämään. Valittiin tällä kertaa aivan eri reittikin, luullakseni tämän kertainen valinta saattoi olla geopolku. Siitä vaativa reitti, että joutusi ihan oikeasti kiipeämään ja sai olla aikuisten oikeasti tarkkana, ettei pudonnut.

Päästiin kuitenkin mäen huipulle ja loppuen lopuksi polku johdatti vain parilla metrillä sivuun siitä, mihin olisi päässyt ihan normaalia leveää polkua pitkin. Suosittelen siis sitä reittiä, ellei sitten satu pitämään kiipeilystä. Gepsi joka tapauksessa pyöritti Nuunaa aivan villisti ja olin jo aivan vakuuttunut, että tästä tulee ihan samanlainen reissu, kun ensimmäisestäkin kerrasta. Haetaan vaan joka paikasta niitä pirun kiven koloja. Ei sentään ollut kiven alla...

Suurin piirtein 20 minuutin kuluttua gepsi suostui vihdoin näyttämään jonkilaisen nollapisteen. Nollapiste oli huojentavasti eri paikassa, kuin mistä olimme viimeksi Outilan kanssa etsineet, joten heräsi heti into, että ehkä me sittenkin löydämme sen tällä kertaa!

Hajaannuttiin Nuunan kanssa eri suuntiin ja aloitettiin ankara etsiminen. Pienen tovin kuluttua näin jonkin purkin hassussa paikassa, mutten ollut varma onko se kätkö, koska en päässyt siihen käsiksi. Hihkasin Nuunalle ja Nuuna ryntäsi alas kalliolta tai pitäisikö sanoa hyppäsi alas kalliolta purkkia katsomaan. Ja kappas vaan! Kyllä se kätkö oli! Tuli tosi hyvä fiilis tästä löydöstä, yksi DNF kukistettu. Ja piilo oli vielä äärimmäisen hauska, Nuuna olisi voinut rakentaa sinne pesän itselleen :D

Vaeltelu jatkuu

2008-08-31T21:50:00.010+03:00

Hyvää iltaa rakkaat lukijani! Tai eihän nyt välttämättä ole ilta. Sehän on aivan kiinni sinusta, että koska tätä blogia lueskelet. Otetaanpa siis uusiksi: Hyvää huomenta, päivää, iltaa tai yötä rakkaat lukijani! Tänään jatkuu tarina eilisestä Lakjärven vaelluksesta.

Pääsimme eilen viidenteen kätköön, joten seuraavaksi siis kuudes kätkö, nimeltään Takaniitunvuori. Nimestään poiketen, tämä ei kuitenkaan vaatinut erityistä kiipeämistä. Kätkölle päästäkseen tosin piti käyttää vähän lihasvoimaa ja näppäryyttä. Nuuna tämän kätkön sitten löysi, kun minä olin jo mukamas kurkannut koloon. Mutta enpä vaan löytänyt. Todella hyvä jemma.

Vuoren huippu

Seitsemäs kätkö Lakjärven vaelluksella oli Pukkipalo. Nyt en taaskaan yhtään muista, mistä kätkö oli saanut nimensä. Tässä kohtaa porukkamme jakaantui sillä tavalla, että Outila, Nuuna ja allekirjoittanut lähtivät toiseen suuntaan umpimettään ja Jästi-Siskonmies lähti umpimettään toiseen suuntaan. Meidän suunnasta löytyi pian polku ja jäimme pelonsekaisin tuntein miettimään, mahdammeko enää ikinä nähdä Jästiä. Ja kuinkas kävikään? Jästi oli seuraavalla kätköllä ennen meitä, oli jo löytänyt kätkön ja antoi meidän vielä etsiä sen. Voisin väittää, että melko helppo kätkö tämä siis.

Näin se matka taittuu

Kahdeksas kätkö oli saanut nimekseen Huhtasaari. Tätä on moni muukin ihmetellyt, enkä nyt osaa äkkiseltään vastata, että millä perusteella se on saari. Joku viisaampi ehkä osaa kertoa minulle? Tämä oli edellisen helpon kätkön jälkeen hauska piristys. Tungettiin kaikki itsemme risukon läpi mettään ja pyörittiin siellä napamme ympäri, kunnes kätkö löytyi. Todella tarkasti muuten näytti taas gepsi. Jästi bongasi ekana myös tämän kätkön.

Kätkö kuvassa oikealla. Hehheh :D

Yhdeksännellä kätköllä oli vihdoin aika syödä eväät! Kätkön nimi on Lakjärvi eli vaellusreitin pääkohde. Kätköltä ei näe järvelle, mutta kätkön lähellä on nuotiopaikat ja laavut. Kätkö löytyi helposti, koska ympäristö oli todella tallaantunutta näiltä kohdin. Nuotiolla olikin jo tuli ja siellä joku nuoripari oli juuri leiriytymässä yöksi. Paistimme makkarat ja juttelimme tovin nuorenparin kanssa. Kovin vaikuttivat väsyneiltä reissaajilta, joten jätimme heidät pian rauhaan.

Järvimaisemaa

Kymmenes ja viimeinen kätkö oli Paltanvuori. Tämä tuotti meille ehkä suurimpia vaikeuksia. Gepsi ei löytänyt ensin millään nollapistettä vaan juoksutti ympäri kalliota. Kartan perusteella etsimme siis ensiksi, kunnes gepsi lopulta suostui tulemaan jonkin näköiseen lopputulokseen. Tuloskin sitten lopulta vaihtui vielä moneen kertaan, joten ihan sai pelkän geosilmän avulla etsiä tämän. Nuuna paineli jo jossain noukkimassa kanttarelleja, kun me vielä epätoivossamme pyörimme ympäriinsä. Lopulta piti vain laajentaa etsintää kauemmaksi sekä gepsin nollapisteestä, että kartan näyttämästä kohdasta. Ja kyllä se sitten muutaman minuutin päästä auttoikin. Kätkö lopulta löytyi, kun osasi katsoa paikkaa vähän väärästä suunnasta. Huhhuh!

Väsynyt ja hirvikärpästen syömä kätköilijä

Viimeiseltä kätköltä oli matkaa parkkikselle vielä toista kilometriä, mutta sinne pääsi jo melkein tietä pitkin. Tällä määritelmällä viittaan siis tiehen, jonka joku muu saattaisi luokitella metsäpoluksi. Mutta jos on ollut Nuunan ja maasturin kyydissä, niin luokittelee tämän tieksi. Näin loppumetreillä alkoi vielä sataa tihuttaa. Juosten autolle ja äkkiä kotiin nukkumaan! (Lue: Hakemaan vielä pari kätköä Outilalle.)

Vaeltelemaan

2008-08-30T23:32:00.012+03:00

Tänään tämä konkkaronkka teki jotakin, mitä se ei ole tehnyt vuosiin, ellei jopa vuosikymmeniin. Tämä konkkaronkka lähti vaeltamaan! Varsinaiset vaeltelijat saattaisivat olla sitä mieltä, että tämä ei ollut vaellus, mutta minulle viisi tuntia metsässä rämpien on vaellus! Sitä paitsi, reitin nimi on Lakjärven vaellus. Sinne siis.

Lakjärven vaelluksen lähtöpiste on Nousiaisten puolella, mutta reitti kulkee usean kunnan puolella, vaikka se onkin suhteessa melko lyhyt. Reitistö osuu Kurjenrahkan kansallispuiston alueelle, joten siellä täytyy osata käyttäytyä. Ettäs tiiätte.

Vaelluksen reitille kuuluu 10 kätköä. Lähdimme tavoittelemaan niitä kaikkia. Remmissä oli mukana Nuuna, Outila sekä puolesta välistä tuli mukaan Jästi-Siskonmies.

Kaikkien kätköjen nimen etuliite on Lakjärven vaellus, joten en kirjoita sitä jokaiseen erikseen. Ensimmäisen jälkiliite oli kuitenkin Härmässuo. Kätkö on aivan parkkialueen vieressä ja siitä on oikein hyvä aloittaa ja virittäytyä tunnelmaan. Meillä oli tällä kertaa apuvälineinä sekä kartta että isän vanha GPS. Reitin aikana tehtiin tiukkaa vertailua näiden kahden välillä. Tuloksen voitte lukea myöhemmin rivien välistä.

Laitettiin gepsi päälle jo ennen parkkikselle saapumista, mutta se ei millään ottanut löytääkseen itseään maailmankartalle. Oli siis pärjättävä aluksi ilman. Etsittiin kartan perusteella joka puolelta eikä ollut löytyä millään. Alkoi jo melkein masentaa, kun heti ensimmäinen rasti oli näin vaikea. "Pienen" etsiskelyn jälkeen se kuitenkin löytyi, olimme hakeneet hieman väärältä tasolta. Ja heti löydön jälkeen gepsikin heräsi. Mokoma nukkui, kun olisin tarvinnut sitä!

Etsi kuvasta kätköilijä.

Outila pisti ensimmäisen oman TB:nsä matkaan. Hänen nimensä on Fox in Socks ja hän haluaa skotlantiin.

Toinen kätkö oli saanut nimen Rataskallio. En osaa sanoa, mistä paikka on saanut nimensä, mutta kyllä se kalliolla oli. Gepsi ohjasi noin metrin päähän kätköstä. Paikka oli melko aukea, joten satelliititkin olivat suotuisat. Tässä vaiheessa olimme huomaavinamme, että kartan mittakaava oli jotakin aivan muuta kuin todellista. Kätkö löytyi tosi nopsaan.

Kätköllä.

Kolmannen jemman nimi oli Huhtaniitunmäki. Taisi olla muistaakseni Nousiaisten korkein kohta.

Täällä kohtaa kartta johdatti jo niin metsään, että huh huh. Kerron myöhemmin miksi. Gepsikään ei ihan päässyt kohdille. Näytti noin kymmenisen metriä pieleen. Outila ja Nuuna sitkeästi hakivat kuitenkin kartan mukaisesta paikasta ja minä pengoin toisaalla. Ja sieltä se kätkö sitten löytyikin. Aika mukava paikka itse asiassa.

Iloinen kätköilijä. Niin ja muuten se kartta. Se oli Outilalla väärin päin kädessä...

Neljännen kätkön nimi oli Pukkipalonsuo. Tällä kertaa kartta jätti noin 50 metrin päähän kätköstä. Gepsi sen sijaan vei aivan kohdalle. (Puolustan nyt selkeästi gepsiä, oikeasti kyllä se lukema varmaan muutaman metrin heitti.) Tämä kohta metsästä oli aika hauskan näköistä. Piti vähän poiketa polulta ja painella umpimettään. Kätkö löytyi pienen pyörimisen jälkeen.

Kuvassa myös reilu kymmenen vuotta vanha isän vanha gepsi.

Viides kätkö oli kastettu nimellä Kellesuo. Melkoisen soista maastoa muuten koko lenkki. Kengät kastuu väkisinkin vaikka olisi kuinka varoinen. Ei sillä, että me mukamas oltais oltu :D Tänne johti kuitenkin vielä pitkospuut ja poikkeama kätkölle ei ollut suuri polulta. Katsoimme vihjeen ja suhasimme metsään. Vihjeen mukaisia paikkoja oli pari kolme, mutta kätkö löytyi silti melko nopeasti. Tämä kätkö aiheutti meissä jostain syystä suurta hysteriaa ja tämän jälkeen toimintamme muuttui toviksi täysin sekopäiseksi.

Tällaista reittiä pitkin sinne mentiin, melkoisen kaunista sanoisin.

Ja tällaisesta maisemasta löytyi viides kätkö.

Tarina jatkuu huomenissa, nyt kätköilijän pitää saada unta.

Raisiossa kätköillä, taas!

2008-08-30T00:49:00.004+03:00

Kirjoitetaanpas nyt saman tien vielä eilisen kätköilyt, niin saadaan blogi ajan tasalle.

Lähdettiin porukalla käymään Raisiossa, kun Outila meni viemään vakuutusyhtiöön paperit onnettomuudesta. Paperihommien jälkeen nälkä oli jo niin kova, että suuntasimme Rio Kebab Pizzeriaan, jonka lähellä sijaitsee kätkö 0km: Raisio. Ensin vedimme mahan täydeltä ruokaa ja sitten syöksyimme (kierimme) kohti kätköä. Olin ilmeisesti ainut, kuka oli tsekannut kätkön tiedot etukäteen, joten sain sen hyppysiini ensimmäisenä, kun Outila ja Nuuna vielä kaitsivat Nuunan lapsosia kätkön toisella puolella. Peruspurkki hauskassa paikkaa.

Koko päivän tähän asti oli satanut, mutta nyt sade oli laantunut. Päätimme suihkasta vielä lähimmälle kätköllä Raision kirkon liepeillä. Joopa joo, se siitä sateen laantumisesta. Kätköpaikalle kävellessä sade yltyi niin kovaksi, että kastuimme kaikki noin minuutissa aivan litimäriksi. Mukava tämä harrastus. Mutta se kätkö olikin aika hauska. Meillä ei ollut mitään karttaa eikä mitään koordinaatteja paikasta, vain hämärä muistikuva, että olen nähnyt kuvasta joskus suurin piirtein missä se on. Ja silti se löytyi! Purkissa oli sisällä paljon kivoja juttuja, ainakin 2-vuotiaan seuralaisneitomme mielestä. Tavarat vaihtoon ja purkki takaisin piiloon.

Nuuna halusi jostain käsittämättömästä syystä käydä ostamassa virkkuukoukun, joten suuntasimme Myllyyn. Shoppailun aikana aurinko oli alkanut paistaa ulkona, joten päätimme napata vielä yhden kätkön. Kätkö oli Pomppis, Raision venesataman lähellä. Terrain oli tähän astisista kätköistämme korkein, joten odotin kätköä innolla. Ja voi pojat. Hihkuin neuvoja metsän laidalta ja annoin muiden hoitaa likaiset hommat :D Onneksi ei ollut pissahätä, olisin saattanut laskea alleni, kun katsoin Nuunan ja Outilan temppuilua. Mutta sillä tavalla se kätkö vaan saatiin käsiin! Minun mielestäni tosi hauska kätkö, viihdettä koko rahan edestä!

Raision kätköillä

2008-08-30T00:26:00.004+03:00

Jos Ukissa on tullut käytyä useasti, niin vähintään yhtä usein lähiaikoina ollaan vierailtu Raisiossa. Hirveetä hässäkkää (hässäkkä tarkoittaa kuulemma myös naisen sukupuolielintä?!) koko päivä ja siinä lomassa muutama kätkö.

Matkalla kohti Raisiota valittiin reitti Naantalin pikatietä pitkin. Sen varrella on Tervetuloa Raisioon kyltti, joka on kätkötetty nimellä Welcome to Raisio IV. Jouduttiin hetken aikaa pyörimään, että saatiin auto lailliseen paikkaan parkkiin. Päädyttiin viemään auto kätkön takaiselle tielle, jolle olikin oikeastaan aivan mahdoton päästä. Mutta kätköilijät pääsee mihin vaan! Varsinkin, jos Nuuna ajaa.

Kätkö on siis suoraan ison tien vieressä eikä sen luona voi millään välttyä näkymästä jästeille. Ei sitten auttanut muu, kuin yrittää vain olla mahdollisimman nopea. Ja niinhän me olimmekin. Hauska, helppo ja kiva kätkö.

Lähellä edellistä kylttiä on Katteluksen näkötorni -kätkö. Hilpastiin sinne siis seuraavaksi. Aika hauska paikka, pala metsää keskellä vanhaa Raision asuntomessualuetta ja sinne on sitten pykätty hauskannäköinen näkötorni. Etsiskelimme kätköä vajaat puolituntia, eikä sitä sitten lopun viimeksikään löytynyt. Harmitti Erittäin paljon, sekä minua, että Nuunaa. No, siitäkin toivuttiin.

Oltiin sovittu seuraavaksi treffit Outilan kanssa Kauppakeskus Myllyyn. Se on siis sekä ison ostoskeskuksen, että kätkön nimi. Minulla oli hyvä aavistut missä kätkö mahtaa olla, joten ajoimme Nuunan kanssa sinne suoraan. Nuuna sai kätkön hyppysiinsä alta minuutin. Outila ei ollut vielä saapunut, joten käskin Nuunan piilottaa kätkön takaisin, että Outilakin saa etsiä sen. Kotvasen kuluttua hän sitten saapuikin ja melko nopeasti suunnisti kohti kätkön oikeaa paikkaa. Minun ja Nuunan ilmeet olivat Varmasti näkemisen arvoiset, kun Outila otti kätköpaikan vierestä, noin 10 sentin päästä toisen kätkön esiin! Samalla paikalla oli siis kaksi kätköpurkkia. Hämmästyksemme oli melkoinen.

Hommassa oli käynyt ilmeisesti niin, että joku oli löytänyt kätkön ja palauttanut sen hieman väärään paikkaan. Joku kätköilijä ei ollut sitä sitten löytänyt ja oli ilmoittanut sen DNF. Kätkön omistaja oli käynyt paikalla toteamassa, että Juu-u, kadonnut on. Paikalle oli viety uusi kätkö, eikä kukaan aavistanut, että vanha kätkö oli edelleen vieressä paikallaan. Tämä ei olisi varmasti koskaan selvinnyt, ellemme me olisi touhuilleet omiamme siellä. Erittäin hauska sattumus ja mieli nousi valtavasti Katteluksen DNF:n jälkeen.

Täältä suuntasimme vielä Mylly -kätkölle. Se olikin lähes Drive-In-kätkö, vaikka vahingossa ajelinkin kiellettyyn ajosuuntaan. Hyvä on, myönnettäköön, ei se Nuuna ole ainut hurja kuski. Mistä tulikin muuten mieleeni: Outila lähti ajamaan kotiin päin tämän kätkön jälkeen. Noin tunnin päästä tuli puhelu Nuunan kännykkään. Outila oli pamauttanut geoautollaan päin sähkötolppaa! Geoauto on nyt 40 senttiä lyhyempi ja Outilalla niskat kipeät. Suuremmilta vammoilta onneksi vältyttiin.

Iltasella kävimme vielä hakemassa Raisiosta kätkön Haista Kukkanen! Se sijaitsikin vanhan lukioni vieressä. Kiireissäni hilpasin suoraan jyrkimmän kukkulan yli ja olin tippua selälleni, kunnes ymmärsin rauhoittua, kätköjä nämä kumminkin "vaan" ovat. Hauskanen paikka. Ruusupuskat olivat kasvaneet sitten lukioaikojen. Lukion pihakin oli kokenut muodonmuutoksen. Mutta se kötkö löytyi oikein hyvin. Mukanamme ollut Jästi paikansi kohdan ensimmäisenä. "Tuossa on ihan sen näköistä, että joku on penkonut siinä." Ja siellähän se oli.

Takaisin kotiin päin mennessä kurvasimme vielä Huvilintu -kätkön kautta. Nuuna käveli muitta mutkitta aivan suoraan kätkölle ja löysi sen. Testailin samalla isän 10 vuotta vanhaa gepsiä. Todella hyvin näytti, vain metrin verran pieleen.

Kuvia harrastuksen tuoksinnasta

2008-08-28T22:05:00.009+03:00

Tässä muutamia kuvia uteliaille.

Lähempää kuva ensimmäisestä löytämästämme travel bugista, Stoffelista.

Maisemaa ihan ensimmäisiltä retkiltä. Tässä ollaan Pärkän vuorella.

Hakametsän Hiidenkirnu ja hienot graffitit.

Kaunis Raisio...

Mutta tämän vuoksi me kaikki harrastamme geokätköilyä!

Löytämistä

2008-08-28T21:05:00.004+03:00

Oltiin eräänä päivänä käväsemässä Nuunan kanssa porukoilla ja äiti kysäisi: "Olitteko te taas sitä löytämistä?". Ihanan positiivinen näkökulma uuteen harrastukseemme.

No niin, tänään siis luvassa kertomus Uudenkaupungin kätköilypäivästä. Jostakin syystä tuolla Ukissa on nyt näköjään tullut käytyä monta kertaa viikossa. No, ei se mitään, Uki on kiva paikka. Oli miten oli: viisi kätköä, neljä löytöä. Prkl.

Eivät nyt tule järjestyksessä, kun en enää muista. Mut eihän se meitä haittaa! Eli kätkö nr. 1 oli EKA-96 eli Uudenkaupungin automuseon läheisyydessä sijaitseva kätkö. Ei ollut helppoa ei. Paikan päällä aloin miettiä, että miksi minä olen piirtänyt näin surkean kartan. Etsiminen oli suorastaan mahdotonta ilman gepsiä. Kotiin päästyäni tajusin, ettei paikasta ole olemassa parempaa karttaa. Kätkö on keskellä ei mitään. Juu ei löytynyt voin kertoa. Jäi vähän harmittamaan. Ajettiin vielä parkkikselle mihin oli ankarasti pääsy kielletty :D Mut Nuuna ajo!

Ja sitten niitä parempia kokemuksia reissulta. Jos tätä nyt varsinaisesti voi paremmaksi sanoa. Kätkö nr.2 oli Laululava, Uusikaupunki. Koordinaatit näyttivät hivenen pieleen kartalla, mutta kätkösilmä erotti selvästi heti oivallisen jemman. No ei sitä sieltä kuitenkaan löytynyt. Kiersimme ympäri puistoa varmaan kolmisen varttia, kunnes alkoi käpy palaa niinku todella pahasti. Päätä alkoi jo särkeä ja Nuunan lapset olivat käydä mahdottomiksi. Eivät vielä ollenkaan ymmärrä kuinka hauska tämä harrastus oikeasti on. Vanhimmalla on aina ihan omat reitit, yleensä huudon: "Hankala kävellä! SIENIÄ! Kato täti! Kantaa! Syliin!" kera.

No niin, takaisin kätköön. Löydettiin läheisestä pusikosta tuhottu kätkön kansi, mutta muistelin, että kommenteissa oli mainittu tuhottu kätkö joskus aiemmin. Oletimme, että löytynyt kansi kuului vanhaan kätköön. Oltiin juuri luovuttamassa ja käveltiin takaisin autolle päin, kun Nuuna päätti vielä kerran katsoa ensimmäisestä potentiaalisesta paikasta. Ja prkl se oli siellä! Puistossa raikasi allekirjoittaneen huutamana "Mä en opi IKINÄ! Katso hyvä ihminen KERRALLA KUNNOLLA!!" Ai että kiukutti.

Ei se mitään, lapset autoon, aspiriinia naamaan ja retki jatkuu. Vanhimmainen huijataan aina mukaan kätköilemään sanomalla, että nyt mennään retkelle. Oli sitten viisas tyttö eräänä päivänä pakannut reppunsa leluilla, pistänyt sydvestin päähän ja ilmoittanut lähtevänsä retkelle tätille. Ehkä siitä kuitenkin vielä saadaan kelpo kätköilijä?

No niin, back to the trails. Kolmas kätkö oli Pryki&Pränni. Tämä oli sen verran mukava kätkö, että alkoi päänsärkykin pikku hiljaa helpottamaan. Pääsin esittelemään Nuunalle miten jästejä voi hämäillä venyttelyliikkein. Farkut jalassahan ne useimmat lenkkeilijät venyttelee? Kiva kätkö kumminkin. Vanhimmainen lapsosista pääsi kiipeilemään puuhun, mikä oli varmasti päivän kohokohta.

Neljäs kätkö oli hauska, Kadonneita Rautatieasemia - Kalaranta. Tutussa paikassa, joten oli aavistus mistä kannattaisi etsiä. Katsahdin autosta, että tuolla se varmaan on. Ei kuitenkaan näkynyt siinä, joten tarkastettiin lähimaastosta kaikki samanmoiset paikat. Ja kun ei niistäkään löytynyt, niin palasin katsomaan ensimmäisestä paikasta. Ja prkl, siellähän se oli. Voisiko joku ystävällisesti kertoa mulle, mistä se johtuu, että minä e n o p i !? Ja olisikohan siihen kenties jotain lääkitystä? Kätkö oli kuitenkin tosi hauska, pienin mitä olen nähnyt ja tuosta pienemmäksi ei varmaan enää pääse?

Viides kätkö oli jälleennäkeminen Hakametsän Hiidenkirnun kanssa. Sanoin Nuunalle, etten kerro mitään ajatuksiani kätköstä, jotten turhaan johda meitä taas harhaan. Nuuna sai tuorein silmin katsella karttaa ja ympäristöä ja käveli suoraan kirnulle. Miksi toiset osaa lukea karttaa ja toiset ei? No, itseäni lohduuttakseni kerrottakoon, että hankin tällä välin paremman kartan, josta näkyi kuntopolku jonka varrella kätkö on. Itse kätkön sainkin sitten löytää ihan itse, heti kun Nuuna oli noussut pois istumasta sen päältä :D

Jäi kyllä sen verran kaivelemaan se EKA-96, että täytyy varmaan palata pian kätköpaikalle. Sillä välin, laitan teille kohta kuvia nähtäväksi lähipäivien reissuilta.

Kätköily on tarttuvaa

2008-08-27T22:46:00.004+03:00

Huh huh, mikä viikko on ollut tähän asti. On tullut kätköiltyä niin paljon, ettei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan. Nyt tulee siis pitkä raportti :D

Eli. Kätköilystä kun ollaan puhuttu kaveripiirissä niin eihän se ollut kuin ajan kysymys, koska sieltä seuraava hurahtaa. Ilmenikin sitten melko nopeasti, että tämä on sukuvika, joten nyt entinen Jästi-Sisko on liittynyt kätköilijöiden maailmaan nimellä Nuuna. Seuraavassa ensimmäinnen kätköretki Nuunan kanssa, suuntana tällä kertaa Nousiainen.

Ensimmäinen kätkö retkellä ja samalla siis Nuunan ensimmäinen kätkö oli Medieval Finland 5 - Repolan risti. Melkoinen Drive In -kätkö, vaikka tuskin siihen paikkaan olisi päässyt ilman maasturia ajamaan... Hullu tuo Nuuna. Hilpastiin katsomaan ristiä ja lukaistiin ristin tarina. Sitten syöksyminen etsimään ja kohta Nuuna jo vislailee, että "Löytyi!". Hankalampi juttu oli saada kätkö käsiinsä, vähän naarmua siinä tuli otettua. Mutta kiva kätkö oli.

Toinen kätkö oli 0km: Nousiainen. Ja olipas muuten hauskalla paikalla. Nuunaa hävetti ja nauratti. Myönnettäköön nyt, että kävi kyllä itselläkin mielessä, että mitäköhän ne ulkopuoliset ihmiset ajattelee, kun keskellä kirkasta päivää 2 aikuista ihmistä hiippaillee risteyksessä vyötäröään myöten heinissä ja nokkosissa, vislailee, hymyilee ja katselee kengän kärkiään. No ei se mitään, harrastus on sen arvoinen. Kätkö löytyi nopeasti, melkoisen perus kätkö.

Kolmas kätkö taisi sitten olla Emovaha, melkoisen suuri kiven lohkare tien vieressä. Helpoin löytämäni kätkö. Paikka jotenkin niin tunki silmään vaikkei itse kätköä näkynytkään. Kivaa kun joskus on helppoa, mutta olisi tylsää jos kaikki olisi näin helppoja. Mutta hieno paikka ja pysähtymisen arvoinen.

Neljäs kätkö oli Medieval Finland 4 - Nousiaisten kirkko. Nuunan lapsoset olivat hereillä, joten nuorimmainen rintareppuun ja vanhimmainen jalkasilleen mukaan. Oli muuten todella vaarallinen paikka tuollaiselle reilulle 2 vuotiaalle. Ensimmäiseksi se karkasi hautausmaalle, katosi tädiltä (äitinsä luo onneksi) ja sen jälkeen paineli sillalle täyttä juoksua. Ja se silta ei ollut mikään ihan matala ja kaiteiden välistä olisi mahtunut vaikka 5 sen ikäistä lasta yhtä aikaa. Olkaatten siis lasten kanssa tarkkana täällä.

Mutta se itse kätkö! Oi mikä ihanuus. Tykkäsin kovasti, kun piti vähän askarrella paskarrella, että pääsi oletettuun kätköpaikkaan. Onneksi se sitten myös oli siellä :D Ja ne maisemat! Ne oli oikeesti aivan upeat. Hämmästyttäviä paikkoja sitä Suomesta löytyy ja vielä näin läheltä! Ilman tätä harrastusta olisi tämäkin jäänyt näkemättä. Ellei sitten joku ystävällinen ystävä menisi joskus naimisiin vaikka täällä. Kun nyt edes joku ystävistä edes joskus menisi edes jossain naimisiin... ;)

Ja sitten vielä se viides kätkö oli nimeltään Kokkovuori. Nimensä mukaisesti kätkö oli vuorella. Ja jestas mitkä maisemat! Upeat! Olin ihan häkeltynyt. Nousiainen taitaa olla paljon mukavampi paikka kuin mitä olen kuvitellut. Ja rakastan tätä harrastusta, kun se vie tällaisiin paikkoihin! Niin ja se kätkö, löytyi melko helposti vihjeen avulla.

Palaan kätkökertomuksiin huomenna, ettei tulee lukijalle makeaa mahan täydeltä ;)

Uudenkaupungin valloitus

2008-08-24T22:20:00.005+03:00

Tittidii!

Tänään oli kiva päivä ja se sen kuin parani, kun pääsi vielä kätköilemään. Valkattiin viisi kätköä Ukista ja eikun menoksi.

Ensimmäinen oli Uudenkaupungin Raatihuone. Outila oli onneksi lukenut logit etukäteen, joten tiedettiin, että koordinaatit heittää. Kyseessä oli micro, joten oli melkoisen oleellinen tieto. Hetki pyörittiin ympäri ja sitten löydettiin. Hyvä me!

Toinen kätkö oli Pakkahuoneen vierasvenesatama. Jästejä oli paikalla, joten jouduttiin postailemaan hetkonen ennen kuin päästiin itse asiaan. Vihje oli niin selvä, että kauaa ei tarvinnut etsiä. Outila pisti kätensä suoraan kätköön. Tämä olikin hienosti tehty kätkö. Lisää tällaisia!

Kolmas kätkö oli Myllymäki Uusikaupunki. Olin käynyt Myllymäellä aikaisemminkin ja todennut jo silloin, että se on tosi hieno puisto. Niin se oli nytkin. Kun tunsi paikat entuudestaan oli helppo kävellä suoraan kätkölle. Hiukan kun käytti maalaisjärkeä, niin kätkö oli kädessä alta aikayksikön. Varsin simppeli kätkö.

Neljäs kätkö oli Vanha veturitalli aka Railway station of Uusikaupunki. Tämä oli sellainen paikka, mihin ei olisi ikinä tullut mentyä ilman tätä harrastusta. Varsin kiva kätkö siinä mielessä, että siellä sai rauhassa touhuta. Paikalla käytyä keskustelua:

Outila: Mikähän tuo laite on?
Tilkkuliini: En tiedä, mutta näyttää hyvältä
kätköpaikalta.
Outila: Ok, pidä sä näitä kamoja, mä katon.

Ja näin kätkö oli Outilan kädessä alta minuutin. On se etevä. Varsinkin näiden microjen kanssa.

Viides ja viimeinen kätkö oli metsässä, Laskettelurinne Uusikaupunki. Koska neljä ensimmäistä kätköä oli löytynyt niin hyvin, päätimme uhmata kohtaloamme ja suunnistaa vielä etsimään tätä metsäkätköä. Tunnetusti metsillä on tapana vähän laittaa hanttiin meille.

Mutta ei se niin vaan onnistu! Outila ohjasi meidät oikeille mestoille ja sitten aloitettiin pyöriminen. Pyörittiin ja katsottiin potentiaalisiin paikkoihin. Sitten vaivuttiin epäuskoon ja katsottiin uudestaan. Oltiin jo aivan vakuuttuneita, että kätkön täytyy olla yhdessä paikassa, mistä jo kerran katsottiin. Ja niin se olikin! Milloin me oikein opitaan?!

Tämä on käsky: "Katso AINA kunnolla heti ENSIMMÄISELLÄ kerralla." Niin ei tarvii taas ihmetellä ja pyöriä siellä mettässä. Tosin, metsät on kyllä kivoja :D

Ai niin. Tuli muuten uus ennätys. Ensinnäkin viisi kätköä kerralla ja vielä yhden tunnin aikana. Hyvä me!

Retkellä

2008-08-19T22:09:00.003+03:00

Tänään oli hieman erilainen kätköilypäivä. Lähdin siskon lasten (2v ja 6kk) kanssa retkelle Uuteenkaupunkiin. Hain valmiiksi 4 kätköstä tiedot ja ajattelin, että käydään vilkaisemassa niitä kaikkia. Juu no ei se sitten ihan niin mennytkään...

Ensimmäinen kätkö, jolle piipahdettiin oli Näkymä Lautvedelle. Nuorimmainen rintareppuun ja vanhemmalle kumpparit jalkaan ja eikun menoksi. Hilpastiin metsään ja etsiskeltiin varmaan puoli tuntia ennen kuin löydettiin kallion huipulle. Ei ole mikään maailman helpoin juttu edetä liukkailla kalliolla metsässä, kun vanhempi etsii "maajoja!" ja "sieniä!" eikä suinkaan keskity eteenpäin menemiseen.

No huippu tosiaan lopulta löytyi ja aloin sieltä käsin hahmottamaan kätkön sijaintia. Oikeastaan tehtiin täysi ympyrä huipun ympärillä noin 30 metrin säteellä eikä mitään löytynyt. Vanhimmainen vain huutaa metsässä, kun ei ollenkaan ymmärrä mitä täti touhuaa ja nuorimmainen ei ollut ollenkaan tyytyväinen, kun täti oli koko ajan ihan nurin perin, kun se konttaili potenttiaalisia kätköjä läpi.

Lopulta metsässä huusi sekä nuorin, vanhin että täti ja oli aika lähteä pois. Ja kas, siinä pois lähtiessä vilkaisin vielä sivulle ja näin juuri kätkökuvauksen näköisen paikan. Ja siellä se kätkö oli! Voi sitä ilon päivää. Lapsetkin hetkeksi hiljenivät, kun oli niin hassua, että metsästä löytyi laatikko, jossa oli tavaraa. Eipä muuta kuin nimet paperiin ja tavarat vaihtoon.

Tämän jälkeen huuto sen kuin yltyi ja lopulta huomasin, että olemme eksyksissä. Ovat varmaan viereisillä loma-asunnoillaan ihmetelleet, että mitä minä niitä lapsia siellä metsässä oikein kidutan. Pienellä mietinnällä ja maalaisjärjellä sieltä metsästä sitten päästiin pois ja löydettiin vielä autokin. Melkoinen retki.

En suostunut lannistumaan vielä lasten kiukuttelulle vaan ajettiin Hesen pihaan ja käytiin tankkaamassa nälkäiset vatsamme. Nuorimmainen onneksi nukahti, niin oli yksi huutava yksilö vähemmän.

Päätin, että käymme katsomassa vielä yhden kätkön, Hakametsän Hiidenkirnun. Vanhimmainen oli tällä kertaa paljon iloisemmalla tuulella ja mentiin metsässä pitkin poikin. Vähän se tädin perään välillä huuteli, kun täti meni niin kovaa vauhtia.

Mutta voitteko kuvitella? Minä en löytänyt edes sitä Hiidenkirnua! Jestas, että kiukutti. Mikä se sellainen nähtävyys on, jota ei edes löydä!? Piru sentään. Mä tahdon sen gepsin!

Palaan vielä astialle ja silloin kukistan sen typerän Hiidenkirnun! Prkl.

Microt on ihan parhaita!

2008-08-18T21:28:00.003+03:00

Sunnuntaipäivän extemporee kätköily. Lähdettiin vuokraamaan leffaa ja päätettiin matkalla katsahtaa Raision tehtaiden viereinen Jauhopukki-kätkö. Kartasta katsahdin, että paikka on niin tuttu, että eiköhän se sieltä löydy ilman kummempia karttoja tahi muita apuvälineitä.

Ryykästiin paikalle ja käveltiin suoraan kätkölle. Kätkön saaminen omiin käsiin olikin sitten hankalampi juttu. Tykkäsin kovasti tästä kätköstä, koska sen eteen oli nähty vaivaa. Kätkö olisi ollut varsin tylsä, jos sen olisi saanut käsiinsä niin vain.

No, vähän varpistelua, hyppimistä, pomppimista ja kurottelua sekä jokunen apuväline, niin kyllä se kätkö sieltä käsiin saatiin. Sen takaisin saaminen ei sitten ollutkaan enää niin "helppoa" :D

Lisää näitä!

Ulkomailla!

2008-08-17T00:21:00.008+03:00

No ei nyt ihan kuitenkaan... Mutta läheltä olisi kyllä päässyt ulkomaille.

Kaveri lähti juoksemaan Helsinki City Marathonin ja lähdettiin mukaan kannustamaan. Päätettiin käydä kätköilemässä siinä välissä. Outilalla oli yksi TB, joka halusi ulkomaille, joten Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyys oli TB:n pudotukselle oikein oiva mesta. Suunnistettiin siis kohti Helsinki International Airport (HEL) Hotel -kätköä ja alkoi tapahtua kaikkea kummaa!

Kun ottaa huomioon, kuinka surkeita me olemme löytämään kätköjä niin odotukset eivät olleet kovin korkealla tämänkään kätkön suhteen. Mutta ei se mitään, me pidämme muutenkin typeristä ideoista :D

Käppäiltiin Stadikalta Rautatieasemalle ja napattiin bussi kohti lentoasemaa. Jostain täysin käsittämättömästä syystä (tuuria) osasimme jäädä oikeassa kohtaa pois. Vielä käsittämättömämmästä syystä osasimme lukea karttaa oikein ja lähdimme kävelemään oikeaan suuntaan. Pysähdyimme juuri kätköpaikan kohdalla ja kätkö oli käsissämme alta 5 minuutin! Oikeesti! Outila pisti TB:n lodjuun jatkamaan Euroopan kiertuettaan.

Kummuuksia sattui vielä lisää. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja näimme bussipysäkin. Päätimme kokeilla onneamme, josko siitä vaikka pääsisi takaisin Rautatieasemalle. Ja kas! Sieltä tulee sama bussikuski bussinsa kanssa, joka oli meidät paikalle tuonutkin! Me oltiin aivan supernopeita, bussi oli vain käynyt kääntymässä lentokentällä. Tämä oli oikeasti tyylikkäimmin suoritettu kätkön etsiminen ikinä. Tähän koko seikkailuun kului aikaa vain tunti ja vartti! En käsitä vieläkään, miten me siihen oikein pystyttiin. Iso kiitos kuuluu kyllä bussikuskille, joka ajoi kovempaa kuin kukaan ikinä.

Ja se kaveri maratooneineen. Pääsi maaliin ajassa (n.) 5 tuntia. Onnea Pillelle!

Lasten iloksi

2008-08-16T00:04:00.004+03:00

Tänään oli vuorossa Lasten iloksi -geokätkösarja. Outila oli valkannut sarjasta 3 kätköä, joita lähdimme urheasti etsimään. Mukaan otimme tällä kertaa myös yhden Jästin.

Ensimmäiselle kätkölle painelimme reippain mielin ja täysin väärään suuntaan. Sehän meillä on ihan yleisestikin tapana. Jästin pirulainen suunnisti oikeaan suuntaan, jonne mekin jouduimme kotvasen kuluttua perässä menemään. Ikävä kyllä, kätköä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Tällä kertaa meillä oli siis gepsi mukana, koska Jästiltä löytyi sellainen puhelimesta. Pelipaikalta löytyi kuitenkin tyhjä rasia, joten epäilemme, että Pahat Jästit ovat käyneet tuhoamassa kätkön. Meidän etsinöissähän ei tunnetusti ole mitään vikaa :D

Toiselle kätkölle lähdimme yhtä luottavaisin mielin. Outilan kanssa paineltiin metsään suoriksi, tällä kertaa Varppeen seudulle. Kätkö löytyi oletetusta paikasta tällä kertaa oikeasti alta minuutin. Minä pidän tällaisista kätköistä! Jästi tuli hetken aikaa perästä ja annoimme hänen vielä etsiä kätkön gepsin avulla. No eihän siitä mitään tullut, metsässä tarkkuus oli 9 metriä eikä ensimmäinen itse löydetty kätkö vielä tärpännyt. Oikeaan suuntaan kun vinkkasi, niin kyllä se sieltä lopulta löytyi Jästinkin käsiin.

Kolmas kätkö oli lapsuuden kodin naapurissa Kaurin puiston lähellä. Aivan loistava kätkö! Tämä oli ensimmäinen micro mitä haimme. Jätin Outilan ja Jästin hakemaan kätköä ja kävin itse parkkeeraamassa auton. Kaverukset etsivät toiselta puolelta tietä, mutta karttakuvaus näytti keskelle tietä, joten ehdotin tarkistamaan myös toisen puolen tiestä. Ja sieltä Outila sen löysi! Aivan suorastaan fantsu kätkö :D Lisää tällaisia, tähän oli nähty jo vähän vaivaakin.

Taitaapa olla siis 10 kätköä plakkarissa :D

8. kätkö

2008-08-10T17:25:00.003+03:00

Huhheijaa. Palailtiin juuri kätköltä. Olipa taas seikkailu. Linnankosken henkinen perintö oli tällä kertaa vuorossa. Ja se löytyi!

Mutta ei se vieläkää helppoa ollut. Tällä kertaa ongelmaksi muodostui kätköpaikan löytäminen. Sankarikaksikosta kumpikaan ei osaa oikein lukea karttaa. Oltiin niin väärällä tiellä kuin olla ja voi. Tunnin verran meni ennen kuin osattiin paikallistaa itsemme oikeaan kohtaan kartalla. Sen jälkeen kätkön etsiminen olikin helppoa. Sopivan helppo kätkö ja sen lähistöllä oli ihana merenranta, olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan.

Retkellä kuultua:

T: Katso missä siinä kartassa näkyy sähkölinja.
O: Ei täällä näy sellasia.
T: Ai ei vaikka se on tossa suoraan edessä?
O: Ei, sitä ei varmaan oo piirretty tähän karttaan.

... Mitä tästä opimme? Ensi kerralla kannattaa ehkä pitää todennäköisempänä sitä, että kartta on oikeassa ja me väärässä.

Löytyyhän niitä!

2008-08-09T23:34:00.005+03:00

Kun vaan etsii oikeista paikoista! :D

Tänään oltiin sitten Kustavin suunnalla retkeilemässä. Katsottiin kotona viisi kätköä valmiiksi ja eikun matkaan. Ensin piti toki käydä ostamassa eväät: suklaata, salmiakkia, keksejä, limsaa ja energiajuomaa. Avot!

Ensimmäinen kätkö oli Boris ja Maris Vuosnaisissa. Ihana meri-ilma puhalsi suoraan kasvoihin ja kätkö oli helposti löydettävissä. Mikäs sen parempaa? No tietenkin se, että paikan päältä sai vielä suht edullisesti pöperöä nälkäiseen vatsaan! (Ei, niistä eväistä ei mennyt nälkä.)

Toisen kätkön piti olla Welcome to Kaurissalo, mutta unohdimme mennä sinne! Kyllä, me todella unohdimme, että olemme menossa kätköilemään. Kartturi, joka toimi samalla kuskina (hassua, eikö vain?), sanoi vielä Pleikilän risteyksen kohdalla "Eikös tuollakin ole joku kätkö?" ja jatkoi iloisesti matkaa risteyksen ohi. Minä onneton menin siihen vielä tokaisemaan "Emmä vaan tiiä". Jep, siihen on syy, miksi me emme niitä kätköjä oikein löydä..

No, ei hätä mitään. Mentiin Kustavin Savipajaan munkkikahville. Rakas kätköilijäystäväni oli aivan hämillään, kun sanoin, että mennäänkö ensin katsomaan se kätkö vai ne munkit. "Ai onko täälläkin kätkö?" -tyylinen vastaus sai minutkin hieman hämilleen. Asiaa kun selviteltiin, niin kävi ilmi, että olen sanonut letterboxin olevan sellainen partiolaisten oma juttu. Taisin unohtaa mainita, että kyllä siinä on ihan tavallinen kätkö samassa.

No, naposteltiin munkit (minun oli raaka!) ja lähdettiin etsimään. Käytiin rupattelemassa ensin Hopeapajan sepän kanssa, joka oli kutomassa! Villalankaa! Seppä... No, enikeis. Paineltiin pajasta pihalle suoraan kivikoille. Ensin oli tehtävä pakollinen pyöriminen ympäriinsä ennen kuin kätkö löytyi. Siinä sitten tuli jo seppäkin hetkeksi ihmettelemään, mutta jatkoi kohta matkaansa. Varsin kiva kätkö (varsinkin, kun se kerran löytyi).

Kolmas (yhdessä harkittu) kätkö oli sitten Jeremian luolat. Menen näköjään täysin epäloogisessa järjestyksessä, mutta ei se haittaa. Minua ainakaan! Aivan valloittavan ihana paikka, johon saimme kulumaan tunnin verran aikaa. Mutta kätköä ei löytynyt. Jäi harmittamaan aika vietävästi, kiipeiltiin jo ihan henkemme kaupalla siellä kalliolla. Mutta ei se mitään, sen verran kiva paikka, että menen sinne mielellään vielä uudestaan.

Neljäs kätkö oli Lokalahden kirkko, jossa kävimme jo kerran aiemmin katsomassa. Nyt kävi parempi tuuri ja kaveri löysi lopulta kätkön. Olimme jo ensimmäisellä yrittämällä katsoneet sieltä, mutta taisimme hieman hutiloida.

Viides ja retken viimeinen kätkö oli Liisankivi. Jotenkin mielenkiintoinen tarina siinäkin paikassa. Kyllä historia on kummallista. Tämänkin kätkön kaveri löysi ennen kuin ehdin tupakkaa polttaa loppuun. Suorastaan rentouttava kätkö keskellä ei mitään, mutta penkit ja kaikki.

Tahdon löytää lisää!

Kuvaa

2008-08-08T00:44:00.005+03:00

Onpi ollut niin kiire, että ei ole ehtinyt kätköilemään. Ei sillä, että vaikka olisi ehtinyt, niin ei niitä kätköjä varmaan silti olisi löytynyt :D Hah! Sen verran aloittelijoita tässä vielä ollaan. No, enikeis. Tässä nyt olis kuvaa tolta viimiseltä kätköreissulta.

Ja sitten vielä toinen, jossa näkyy iloinen kätköilijäkin.

Tittidii!

2008-07-27T22:20:00.006+03:00

Ensimmäinen löydetty kätkö sai nopeasti seuraa, kun lähdimme Outilan kanssa oikein kätkökiertueelle. Valkkasimme naapurustosta viisi kätköä ja lähdimme matkaan.

Ensimmäinen oli paha rasti, koska se oli se pirullinen kätkö, jota olin käynyt jo kahdesti etsimässä. Mutta ei se mitään, nyt se löytyi! Ja noin 100 metriä toisesta suunnasta kuin olin ajatellut :D Mutta ei kerrota kellekään... Balmoral Red tuli siis logattua toisena kätkönä.

Seuraava kätkökin oli varsin onnistunut ja löytyi kohtuullisella etsimisellä. Ensin piti tietysti huolimattomasti katsoa koko metsä ja sitten palata alkuun, missä oli kaikkein potentiaalisimmat piilot. No siellähän se oli parkkeeratun automme vieressä. Kolmas löydetty kätkö oli nimeltään Helsinki, joka nimestään poiketen sijaitsee Vakka-Suomessa. Voi sitä onnenpäivää! :D

No, loppuilta menikin sitten vähän surkeammin. Seuraavaa kolmea kätköä ei löytynyt sitten millään, vaikka yhden piti olla aivan naurettavan helppo. Kyllä oli gepsiä ikävä, kun paineltiin pisin Junttivuorta ja Pärkänvuorta, eikä ollut mitään käryä, missä kätköt voisivat olla. No, täytyy palata astialle, kunhan gepsi tulee joskus hankittua.

Yön pimeinä tunteinä kotiin päästyäni aloin tosin tutkia paremmin Geocaching sivustoa ja löysin karttakuvien alta linkin Karttapaikka.fi. Sehän ilmenikin varsinaiseksi aarteeksi. Valikosta saa klikattua ilmakuvan, jolla kätkön luulisi löytyvän helpommin, jopa ilman gepsiä. Saatamme siis vielä yrittää ilman apulaitteita, koska niiden käyttö tuntuu Outilasta kuulemma huijaamiselta.
Eikä meillä muutenkaan ole ikinä tapana tehdä mitään helpoimman kautta :D

Ihka ensimmäinen kätkö!

2008-07-26T12:58:00.005+03:00

No niin! Asiaa!

Ihka ensimmäinen kätköni löytyi sitten Taivassalosta. Muntin sillan kätkö oli mukavan helppo jemma näin aloittelijalle. Siitä tuli muuten hämmästyttävän iloiseksi siitä löydöstään. Alan suositella tätä harrastusta terapiamuotona sekopäisille ystävilleni :D

Mutta se yksi pirullinen kätkö, jota en löytänyt. Kävin paikan päällä toistamiseen ystävän kanssa, eikä se vieläkään löytyntyt!

En viitsi mennä geocachingiin valittamaan, että kätköä ei löydy, kun itellä on vasta yksi kätkö löytynyt, niin ajattelevat kuitenkin vain, että n00b!

Mutta ei saa masentua, kyllä minä sen vielä löydän. Vaikka se veisi koko elämän!

Uusi harrastus! (Tai hulluus...)

2008-07-21T23:03:00.001+03:00

Hei vaan hei kaikille, jotka tänne ovat jostain syystä löytäneet. Geokätköilijät tosin löytävät juuri sinne minne haluavat, joten turhaa sitä kai tässä on ihmetellä, että mitä SINÄ täällä oikeen teet. Niin että tervetuloa vaan.

Jostakin syystä silmiin osui mökillä lehti, jossa puhuttiin geokätköilystä. Olen ollut vuosi sitten kerran mukana etsimässä kätköä ja kerran kaveri löysi ohimennen yhden kätkön näköpiirissäni. Noilla kerroilla ei geokätköpistiäinen vielä osunut minuun, enkä saanut tartuntaa, mutta tämä mokoma lehti, jonka nyt luin, teki minut suorastaan hulluksi!

Mökiltä oli oitis päästävä mokkulan ja kannettavan avulla nettiin tutkimaan asiaa. 3G-verkon ulkopuolella sai taistella melkoisen pitkään ennen kuin lajista selvisi minulle yhtikäs mitään. Piti siis odottaa paluuta arkeen ja pääsyä oikealle tietokoneelle oikean internetin ääreen :D

Noh, nyt olen sitten loggautunut sisään jos jollekin portaalille ja löytänyt lähimmät geokätköni. Tai siis en _löytänyt, löytänyt_ vaan paikallistanut ne kartalta.

Tänään uskalsin ensimmäisen kerran lähteä etsimään ensimmäistä kätköä. Noh! Ei tärpännyt! Kuinkas muutenkaan. Todella tuttu paikka ja tiedän, että kätkön on oltava jossakin siinä, missä pyörin, mutta eipä vaan löytänyt. Tiedän kyllä olleeni aivan turhan hätäinen.

Olen kuitenkin luonut suunnitelman. Houkuttelen seuraavalla kerralla varsin yllätyshullun ystäväni mukaan harrastuksen pariin. Kahdestaan sen täytyy helpompaa. Vai olenkohan täysin väärässä? :D

Palaan asiaan heti, kun asia edistyy. (Tai nopeamminkin, jos ja kun ehdin turhautua ja tuskastua ennen sitä. Toimintaa!)